KOHTI TUNTEMATONTA
27.1.2025
Tuuli: etelä, 7m/s vastaista
Vihdoin matkaan. Tyylille uskollisena 6h myöhässä. Tai oikeastaanhan ei voi edes sanoa myöhässä, jos ei suunnitellut tarkkaa aikataulua. Me lähdettiin Nordakppista lohibageleiden ja viimeisen lämpimän vessakokemuksen ja auringonlaskun jälkeen hiihtämään klo 13 aikaan. Jotenkin itse yritti aina pitkittää lähtöä, en tiedä miksi. Varmaan sen takia, että norjalaista maisemaa on todella mukava katsella lämmitetyssä autossa tai muissa sisätiloissa. Nyt mennään telttailemaan 2 kuukaudeksi ja omalla tuurilla saan kaikki tavarat läpimäriksi ensimmäisen päivän aikana.
Tuuli oli kyllä jonkinmoinen jo saavuttaessa Nordkappiin edellisenä päivänä. Heti ensimmäisenä lennätin perseenalusen taivaan tuuliin reppua autosta ottessani.
Jotenkin oli semmoinen onnistunut ja onnekas fiilis, joten auton purkamisen jälkeen menin koettamaan onneani perseenalusen etsinnässä ja kiitos Norkappin turva-aitojen, myöskään perseenaluseni ei päässyt hengestään vielä alkumetreillä, vaan tuuli painoi sitä tiukasti aitaa vasten, kun kävin nappaamassa sen takaisin kotipesään. Lähtö itsessään meni oikein hyvin ja seuraava yö kuulostaa siltä, että luontoäiti yrittää repiä meidän telttaa irti maasta. Tuuli noin 15m/s. Seuraavana päivänä saman verran vastaista. Mutta elämäni upeimmat revontulet olen nyt nähnyt Norjassa! Hieman kutkuttava fiilis oli kyllä lähtiessä, että mitähän tästäkin seikkailusta vielä mieleen jää. Nyt me ollaan aloittamassa elämämme suurinta haastetta, mutta minkälainen olo on vaikka vuoden päästä tästä. Seikkailumieltä lämmitti, että nyt mennään kohti tuntematonta ja kovaa!
Itse laitoin sosiaaliseen mediaan kuvan, jossa raahaan omaa, 50kg painoista ahkiotani vastatuuleen. Eräs kolleegani kommentoi mielestäni mainiosti kyseisen haasteen mentaliteettia: ”Pari terävää vetoa ja loppu on himmailua”. Kiitos Mikalle, nämä sanat jäävät elämään teksissäni. Yöksi jäätiin tien viereen, kun ei 1,5h aikana kauemmas ehditty nautisen hämärän muuttuessa säkkipimeydeksi.
Matka: 2km
MYRSKY SAAPUU
28.1.2025
Tuuli: etelä, 18m/s
Myrsky yltyi oikein kunnon ärjymyrskyksi seuraavalle päivälle. Tuuli repi telttaa ja odotin vain hetkeä, kuinka kaikki 14 kiilaa napsahtaa irti samanaikaisesti ja teltta lähtee lentoon me mukanamme. Aamulla oltiin jo lähdössä, mutta sovittiin, että katsotaan puolenpäivän aikaan asiaa uudestaan. Katsottiin ja päädyttiin siihen, että nyt kun teltta pysyy maassa, niin ei lähdetä sitä ehdoin tahdoin muuttamaan. Pystytysrumba pitäisi aloittaa jo parin tunnin sisällä, kun aurinko laskee yhden aikaan.
Tuuli oli kova. Telttakangas hakkasi niin, ettei normaalia puhetta kuullut. Samalla kaiken toiminnan mitä pystyi, tehtiin sisällä. All beloved pissapullo pääsi myös ensimmäiselle koekäytölle. Miessukupuolen edustajalle pissapullon käyttö on ihan iisi biisi, mutta naissukupuolen edustajalle suoraan pulloon virtsaaminen on astetta haastavampaa. Pstyle, ystävien kesken kusikouru, on tälläkin retkellä mukana ja kovassa käytössä. Apuvälinettä käyttäen peniksetön käyttäjä saa ohjattua nesteet suoraan pulloon eikä peppua tarvi vilauttaa myrskytuulelle ja katsella, kuinka pissa hivelee sprinklerimäisesti kaikkea ympärillä olevaa. Kiinteälle tarpeelle joudutaan peppua paljastamaan ja myrskytuulella ahterin asentokin täytyy miettiä siihen kulmaan, ettei pökäle lennä tuulen mukana takaisin housuun. Paljon käyttämäni sanonta: ”It’s all about the details” pätee tähänkin asiaan. Olkaa hyvät tästäkin tiedosta. Täällä ihan oikeasti tuulee.
Telttapäivänä me saatiin järjesteltyä myös tavaroita fiksumpaan järjestykseen, kun oltiin pyöritelty kuivapusseja miten sattuu edellisenä päivänä ja huomattiin mitä tarvitaan ja mitä ei. Lisäksi rakennettiin vähän lisää suojaa teltalle nostamalla lumivallia korkeammalle tuulen puolelta. Päätettiin, että seuraavana päivänä lähdetään kyllä jo liikkeelle, koska sää on hyvä, vaikkakin tuulinen.
Matka: 0km
RUTIINIT MUODOSTUU
29.1.2025
Tuuli: etelä, 12m/s vastaista
Kamat kasaan ja matkaan. Kuulostaa yksinkertaiselta ja sitähän se on. Aikaa heräämisestä siihen pisteeseen, että ollaan liikkeellä, menee aina vähintään neljä tuntia oli kuinka tehokas tahansa.
Me tehdään aina niin, että illalla sulatetaan lumesta seuraavan päivän vedet. Niin me saadaan aamulla tehtyä aamupala ja aamukahvi vedestä eikä lumen sulattamiseen mene aikaa.
Karkeasti aamuohjelma meneekin seuraavasti:
- Herätys klo 0600
- Kumpikin laiskottelee ja toinen herää 0630 (tai molemmat nukkuu pommiin ja herätään klo 0930…
- aamupuuron ja aamukahvin valmistus
- Kondensioveden pyyhkiminen rätillä teltan sisäosista
- Vaatteiden lämmitys makuupussissa ennen vaihtoa, jonka jälkeen vaatteiden vaihto
- Aamutoimet (hampaiden pesu, ”vessassa” käynti), vie muuten aikaa…
- Makuupussien ja tavaroiden pakkaus takaisin pusseihin
- Sään ja reitin tarkastus
- Keittiön kasaaminen
- Varusteiden pakkaus ahkioihin
- Teltan kasaaminen ja pakkaaminen sisältäen lumikiilojen kaivamisen irti lumesta ja solmujen avaamisen
Nopeimmillaan meidän hiihto on alkanut klo 1030, jolloin on jo melko valoisaa. Aurinko laskee edelleen ennen kahta, joten päivän pituus on toistaiseksi melko lyhyt.
Me vedettiin ihan hyvä päivämatka valoisalla ottaen huomioon ettei koko matkaa voitu lumitilanteen takia hiihtää, vaan koko matka oli enemmän ja vähemmän ylämäkeen kävelyä. Juhlittiin, kun alamäki vihdoin alkoi, mutta juhlimisen yhteydessä tajuttiin, että kyseinen alamäki jatkuu monta kilometriä ja lumipyry pukkaa päälle. Autotiellä ahkion kanssa kävely ei ole maailman rentouttavinta hommaa, varsinkaan pimeässä ja lumimyräkässä. Ei muuta kuin täyskännös vasemaan, päin! Ja takaisin ylämäkeen, jossa tiedettiin edellisen tasanteen olevan noin kilometrin päässä. Tuuli oli edelleen kova, joten päätettiin että nythän ei enää telttaa riepotella, vaan kaivetaan sille kunnon lumipotero. Puuterilunta olisi sinänsä ollutkin kiva lapioida, mutta sen sentin puuterikerroksen alla oli tuulen pakkaamaa lumijäätä, jota ei muuten saanut kuin sahaamalla pois tieltä. Siinä sitten iltapuhteeksi kaiken neljän tunnin ylämäen jälkeen sahattiin ja lapioitiin lumipoteroa seuraavat kolme tuntia. Poterosta tulikin oikein mainio lumilinnake ja sen taakse oli kiva pystyttää teltta tuulen suojassa. Illalla söin ehkä ansaitusti muutaman lakritsin.
Matka: 5km + 1 km takaisin
HERÄTYS “KLO 0600”
30.1.2025
Tuuli: etelä, 6m/s sivutuuli
Jälleen ”kamat kasaan”. Herätys klo 0600 ja pommiin nukkuminen molemmilla, kunnes heräsin 0930. Tulipahan nukuttua. Samalla hetkellä tiesin, että saadaan karavaani liikkeelle auringonlaskun jälkeen. Aamupalaa ei voi skipata, se on jämpti. Aamukahvi korvattiin kuitenkin kofeiinitablettibuustereilla, jotka todellakin muistuttivat vadelmanmakuista vatsahappoa. Ei jatkoon. Mutta todellisuudessa itseni tuntien tulen niitä vielä monet kerrat reissun aikana nauttimaan, koska kofeiiniriippuvuus.
Itselläni nousi v-käyrä suoralla kulmalla ylöspäin, kun tajustin, että ollaan kolme tuntia aikataulusta jäljessä ja missattu päivän valoisa aika. Mutta kevyesti motivoituani matkakumppaniani, alkoi hihat heilua ja saatiin pumppu liikkeelle ennen yhtä. Meidän onneksi seuraavat kilometrit olivatkin jo kauan odotettua alamäkeä ja tähän asti nopein päivälegi tuli edettyä mukavasti. Me katsottiin, että seuraavassa tienristeyksessä olisi camping-paikka ja nyt kun kerran joudutaan olosuhteiden pakosta kulkemaan tien vieressä koko matka tunnelille asti, voitaisiin ottaa sisämajoitus yhdeksi yöksi ja kuivata varusteet. Ihan turha toivo Norjassa. Kaikki paikat kiinni talvisin. Vessoja me vaan katseltiin kaihoisasti. Jäätiin kuitenkin lähistölle telttailemaan, kun pimeä taas hiipi päälle.
Matka: 6km + 1km siksakkia camping alueella.
VALOA KOHTI
31.1.2025
Tuuli: etelä 3m/s, vastaista
Aamu alkoi reippaasti ja heti aamutappelun jälkeen päästiin raikkaasti liikkeelle. Tappelun aiheena: kuka oli laittanut toisen hanskan toisen makuupussiin. Tarina ei kerro kumman hanska kumman makuupussiin, mutta kyllähän siitäkin aihetta saatiin. Aiheella ei sinänsä ole väliä, mutta syyllinen on löydettävä.
Hiihto/ kävelymatka oli taas ylämäkeä. Melko fyysinen puserrus, mutta siitäkin selvittiin. Ahkio tuntuu kevenevän koko ajan, ja ruokien osalta sitä tekeekin, ja muutenkin askel tuntuu kevenevän. Samalla alle 10m/s vastatuuli saattaa vaikuttaa asiaan.
Päivätkin pitenee joka päivä noin 15: sta minuutilla, joten hiihtoaikakin pitenee ja mahdollistaa pidemmät päivämatkat. Tähän mennessä koko valoisa aika menee liikkumiseen ja hämärällä pystytetään leiri. Tämä tarkoittaa sitä, että etenemistä tulee noin neljä tuntia ja sen päälle muutama tunti leirin pystytystä. Maasto on jo sen verran lumista, että hiihtoa pystytään harrastamaan enemmän. Yöksi päädyttiin kauemmas tiestä.
Matka: 6,7km
KONDENSSIT TULILLE
1.2.2025
Tuuli: 1m/s
Ihanaa herätä teltassa, jossa ei mikään nurkka läpätä tuulesta! Mutta sen sijaan: tervetuloa superkondensaatio. Ihan sama millä rätillä pyyhkii, niin teltta vaan on märkä. Toisaalta ne rätitkin on jäässä, joten niillähän vaan vähän levitetään kosteutta, että haihtuisi nopeampaa. Me ollaan oltu myös lähipäivinä kunnon rikollisia ja otettu keitinlaatikko sisään telttaan ja haihdutettu pahimmat sateet teltan sisältä retkikeittimen avulla. Kiitos viha-rakkaussuhteen kohteeni keitinlaatikko, joka mahdollistaa keittimen käytön myös sisällä (erittäin varovasti!) ilman, että tuikkaa teltan kerralla tuleen. Ei se kaikkea kosteutta teltasta poista, mutta helpottaa huomattavasti. Kosteus ei sinänsä ole se pahin, mutta kun kostean teltan käärii aamulla pakettiin ja pakkaa sen ahkioon, on illalla jäinen teltta pystytettävänä ja sisällä oleva kosteus on tarttunut jäähileinä sisäosan kattoon. Siitä sitten jäähileet pikkuhiljaa sulavat katossa ja tippuvat vesitippoina varusteiden ja ihmisten päälle illan aikana. Not nice.
Matkaa tainnutettiin taas kilometri pidempään kuin edellisenä päivänä, vaikka jäätiinkin ihastelemaan vuoristomaisemia. Aurinko, lumi, vuoret ja nollatuuli: PARASTA! Suurin osa matkasta hiihdettiin ja loput käveltiin. Taas oli camping- mahdollisuus bongattu ja oikein Scandic hotelli tien vieressä. Sinnehän me sitten sauvakäveltiin todetaksemme taas, että koko hotellikompleksi ja sen vieressä oleva camping-alue ovat suljettuja talvisin. Pakko oli käydä kokeilemassa vessan ovia jos ne olisivatkin jostain syystä vaikka unohtuneet auki. Eivät olleet.
Jäätiin hotellikompleksin ja camping-alueen väliin yöksi ja tuuli alkoi taas nousta illalla. Kiilattiin teltta kunnolla kiinni lumeen, kun seuraavalle päivälle oli luvattu jälleen vastaista 5m/s.
Matka: 7,6km
TUULISEN SAAREN LOPPUVASTUS
2.2.2025
Tuuli: etelä, 7m/s sivuvastainen
Tuuli repi taas telttakangasta kuin viimeistä päivää. Itse en saanut nukuttua juuri ollenkaan, koska tiesin ettei telttaa tullut laitettua täysin oletetun aamutuulen suuntaisesti illalla. Ajateltiin, että ei se ennusteen 5m/s kuitenkaan ole paljoa. Oli se, koska jos Nordkappissa on tuuliennuste enemmäin kuin 1m/s, se tarkoittaa täysillä. Eipähän ollut kondensiovettä kankaassa aamulla
Lunta työntyi teltan sisään helmojen alta ja tuuli painoi telttaa sivulta kasaan. Pisteet taas Hillebergille, hyvin kesti. En olisi millään halunnut mennä teltasta ulos, koska makuupussissa oli niin kiva ja lämmin olla. En kuitenkaan ollut niin epäonninen kuin matkakumppanini, jolla iski aamukakkahätä heti kahvikupposen jälkeen. Ei muuta kuin teltasta ulos ja persposket paljaiksi Norjan tuulten armoille. Hyvää matkaa pökäleet, lentäkää hyvin.
Oli se pakko kaivautua kuitenkin myös pussista ulos, vaikka hetken pohdinkin, voisinko vain työntää kädet ulos pussista ja hiihtää untuvamakuupussi päällä seuraavaan kylään. Itse lämpötila ei kuitenkaan ollut kylmä, noin -2c. Päätin vaihtaa ulkovaatteet päälle ja palata todellisuuteen. Myrskymaski päähän, laskettelulasit silmille ja homma rokkaa.
Teltan kasaaminenkin oli hupaisaa hommaa. Kiiloja kaivaessa lumen alta, lapio meinasi lentää koko ajan kädestä tuulen mukaan ja teltta purettiin ensin alas mahdollisimman matalaksi ja sen jälkeen tuulenpuoleiset kiilat irti yksi kerrallaan. Allekirjoittanut makasi teltan päällä ja rullasi telttaa kasaan sitä mukaa, kun matkakumppani irrotti kiiloja. Viimeisenä päätynaru, tottakai. Teltta saatiin turvallisesti pussiin ja tavarat pakattua.
Nyt tavoitteena oli Honningsvågin kylä. Se on ensimmäinen kylä, joka meitä tulee matkan varrella vastaan. Alun perin meidän ei edes pitänyt mennä kyseisen kylän kautta, koska ajatuksena oli mennä suorinta reittiä tunnelille ja liftata kyyti ennen tunnelia tien varrelta. Lumitilanteen vuoksi ollaan kuitenkin jouduttu seuraamaan tietä ja se on tarkoittanut meille moooonta kilometriä lisää matkaa (noin puolet alkuperäiseen) ensimmäisen legin osalta. Nyt me päätettiin, että mennään tietä pitkin kylään ja yritetään saada sieltä kyyti tunneleiden läpi mantereelle. Samalla meidän ongelmaksi on muodostunut luonnon lumettomuus, joten meidän on pitänyt miettiä eri vaihtoehtoja, miten me saadaan raahattua ahkioita eteenpäin myös ilman lunta. Tultiin siihen tulokseen, että mennään kylään ja selvitetään nämä logistiikkaongelmat siellä, missä niihin voidaan saada ratkaisut. On myös odotettavissa järkyttävän kovaa tuulta, noin 18m/s keskituulta ja puuskissa 26m/s etelätuulta, eli vastaista, joten me oltaisiin jouduttu joka tapauksessa viettämään seuraavat vuorokaudet teltassa etenemättä mihinkään.
Me jouduttiin taas kävelemään koko matka, mutta mitkä maisemat taas! Vuoria, jotka päättyivät jyrkänteinä mereen, aivan uskomattoman kaunista! Samalla koettiin matkan ensimmäiset myötätuulet, kun vuoristotie mutkitteli alas kylään. Meidän tavoite oli kylän supermarket, johon kauppalista oli jo valmis: suklaata ja lakritsia. Paikalle päästyämme huomasimme iloksemme, että on sunnuntai ja kauppa oli kiinni. Hiphei.
Me haluttiin päästä nyt kuivaamaan kaikki kondensiovedet ja märät varusteet jonnekin. Päästiin keskustaan ja sovittiin, että mennään jonnekin kahville ja setvitään paikka. Hieman herätettiin huomiota kylässä, jossa on noin kaksi kahvilaa ja kela, kun raahattiin ahkioita keskustassa kävelyteitä pitkin. Onneksi täällä ei hiekoiteta teitä. Päästin kahvin äärelle ja yritettiin etsiä Airbnb-vaihtoehtoja. Niitä olikin tasan yksi. Ei varattavissa kyseisille päiville. Seuraava vaihtoehto oli hotelli, 180€/yö. Sitten hostelli, noin 100€/yö, joka oli kolme kilometriä siihen suuntaan, josta juuri tulimme. Siellä oli tilaa ja saatiin tehtyä varaus. Ei muuta kuin ahkiot kiinni valjaisiin ja takaisin.
Koko päivän kävelyn ja ahkion raahaamisen jälkeen oli kyllä voittajaolo, kun päästiin levittämään kaikki märät kamat kuivumaan ja pääsin itse lämpimään suihkuun. Kaikki tuntui niin laittoman helpolta.
Seuraavat pari päivää huollettiin ja korjattiin varusteita, setvittiin kyytiä tunnelin toiselle puolelle ja pidettiin myrskyä sisätiloissa. Samalla päivitettiin reittiä ja täydennettiin ruokavarastoja. Onni onnettomuudessa siis, että jouduttiin kyseisen kylä läpi kulkemaan.
Matka: 11,5km
