Muutama sana uinnista

Valmistelut

Hommahan meni siis niin valmisteluvaiheessa, että yritettiin olla yhteyksissä kaikkiin mahdollisiin venevuokrafirmoihin kuukausia ennen lähtöä. Siinä oli ainoastaan se huono puoli, että ei osattu sanoa tarkkaa lähtöpäivää kuukausia ennen. Miksei? Ulkopuolisen silmin asiahan on melko absurdi: sen kun lähtee vaan kroolaamaan, kun katsoo kalenterista sopivan päivän. Se ei kuitenkaan mene niin. Voin tässä lyhyesti kertoa, miten se meillä meni.

Tämä ajatusjuoksu on siis tapahtunut siitä lähtien, kun aloitettiin hiihto eli koko 5Athlon. Juoksun jälkeen meidän piti viedä juoksutavarat varastoon, sillä niitä ei viitsitty jättää Kauppatorille. Se oli helppo osuus. Sen jälkeen piti miettiä, mikä uinnin jälkeen tulee: pyöräily. Pyöräily kuitenkin vaatii täysin eri varusteet, mitä uinti vaatii. Ne pitää kuitenkin pakata lähes samalla, kun uintiosuutta valmistellaan, sillä uinninkaan jälkeen ei ole tuhottomasti aikaa jäädä häröilemään pyörien kanssa. Kaikista paras olisi saada pyörät mukaan uintiosuuteen, että päästään suoraan jatkamaan pyöräilyä, kun uinti loppuu. Toisaalta uinnin jälkeen itse pitää tulla vielä Suomeen töihin, joten siinä ei ole mitään järkeä, että vien pyörän tavaroineen Viroon ja palaan itse Suomeen ja sitten pyörän perässä taas Viroon. Juoksun jälkeen pyöriä ei ehdi kokonaisuudessaan pakata lähtökuntoon samalla, kun valmistellaan uintiosuutta, sillä muutama asia pyöriinkin oli saapumatta sponsoreilta, esimerkiksi pyöräni vaihteisto. Päätettiin siis, että uidaan ensin yli ja sitten tullaan hakemaan pyörät varusteineen varastosta ja samalla viedään uintikamat varastoon. Niitä kun ei (ehkä) pahemmin enää tarvitse myöhemmissä vaiheissa.

Suurin huoli oli kuitenkin veneen saaminen kuskeineen uintiosuuteen. Voi luoja sitä säätöä ja stressiä, mitä veneen hankkiminen meille, tai ainakin itselle, aiheutti. Päätettiin Tampereella, että 14.8 lähdetään uimaan. Se 14.8 oli päivä, jolloin olin tullut jo pois töistä ja meillä olisi yksi kokonainen päivä aikaa valmistella uintia. Tämä päätös tapahtui juoksuosuuden lopussa, kun tiedettiin, koska saavutaan Helsinkiin. Juoksuosuuden päätyttyä lähden töihin ja sen aikana meidän on hankittava vene kuskeineen. Eli siis 8 päivää aikaa. Jos me ei nyt onnistuta niitä hankkimaan, uinti siirtyy seuraavalle vapaavuorolleni, joka tarkoittaa puolestaan sitä, että uinti alkaa syyskuun alussa: NOT NICE. Eli pakko on onnistua tai koko homma lässähtää käsiin. Meillä on lisäksi kaksi viikkoa maksimissaan aikaa uida Helsingistä Tallinnaan, sillä sen verran itselläni on aikaa ennen kuin työt taas kutsuvat ja se oli meille ehdoton takaraja myös uinnin puolesta. Se on aika, jolloin me 80% varmuudella saavutetaan Tallinna uimalla oli sitten kuinka mahdottoman huono tuuri uimisen ja sään suhteen. 

Seuraava haaste oli puhtaasti aika ja raha. Ensinnäkään meillä ei ole varaa vuokrata venettä kuskeineen Suomen hintatasolla, se on fakta. Toiseksi näin lyhyellä varoitusajalla ja kesäkaudella on hieman vaikea saada chartereita käyttöön hyväntekeväisyysmielessä. Chartereille ei riitä maksuksi somenäkyvyys. Aloitettiin omassa somessa kyselyt, jos joku haluaisi elämysmatkalle kanssamme Suomenlahden laineille pariksi viikoksi.

Saatiin yhteydenottoja, mutta muutama kuultuaan, että tulisivat ruokapalkalla, peruivat harkintansa. Itse en nyt jotenkin ymmärrä ehkä tässä vaiheessa, että miten paljon joku kuvittelee meidän tienaavan, että voidaan kahdeksi viikoksi vuokrata vene, maksaa kaikki kulut ruokineen ja kuskeille vielä tonneittain palkkaa. Eihän mekään tällä itse uinnilla tienata senttiäkään. Olisi kyllä kiva, jos olisi rahaa niin paljon, mutta silloin meillä ei edes olisi tällaista logistiikkaongelmaa, koska oltaisiin voitu varata kuukausiksi vene miehistöineen Helsingissä vain ja ainoastaan sitä varten, että me voidaan uida siinä vierellä. Mietin myöhemmin, että onneksi Helsinkiläiset charterit kieltäytyivät, sillä olisihan se saattanut hieman harmittaa, että itse ui vihreässä Suomenlahdessa jonkun rahtarin jätevesissä, kun huoltojoukot istuvat veneen poreammeessa pitämässä uimaria silmällä. Samalla hyvin harva pystyi elämään asian kanssa, kun painotin, että hommaan tulee sitoutua kahdeksi viikoksi, vaikka ylitykseen saattaakin mennä huomattavasti lyhyempikin aika. Me ei ensisijaisesti suoritetan miehistövaihtoja rannassa ja se tarkoittaa muutenkin lisärekryä. Moni tarvitsi tarkat päivämäärät, koska ollaan Virossa. Sitä en luonnollisesti pystynyt antamaan. Joka tapauksessa saatiin yhteydenottoja ihmisiltä, osa vitsillä, että voivat tulla kuskiksi ja vuokrata veneen. Puhuin viimeisen viikon aikana puhelimessa pitkänmatkan uimareiden kanssa, mahdollisten veneenlainaajien ja kuskien kanssa ja yritin parsia kasaan koko uintiosuuden edes teoriassa mahdollisena vaihtoehtona.

Seuraavat seikat tuli ottaa suunnittelussa huomioon:

Mikä vene? Tarpeeksi iso vähintään neljälle nukkumiseen, mutta tarpeeksi pieni, että pääsee nousemaan veneeseen perästä. Oltava uimataso. Tulee olla moottorivene, matkanopeus yli 10 solmua, että pääseen ihmisten ajoissa rantaan ja takaisin tarpeen tullen ja väistämään suht rivakasti jos liikennetilanne merellä sitä vaatii. Tulee löytyä pääkaupunkiseudulta. Tulee olla hyvin merikelpoinen.

Mikä sää eli koska lähtö? Sää, siis tuuli, vaikuttaa lähtöön, mutta lopulta tulee toivoa, että on monta päivää melko stabiilit olosuhteet. Voidaan muutama päivä joustaa, mutta loputtomiin ei voida lähtöä siirtää. Aiemmin ei käy ja pitkittäminen kostautuu lopussa, koska työt kutsuu ja syyskuussa uiminen on pepusta.

Mitä syödään? Miten saadaan energiaa uidessa ja miten rytmitetään syöminen. Siihen sain vinkkejä saksalaiselta pitkänmatkan uimarilta ja puhuttiinkin ravitsemuksesta pitkä tovi. Tämä oli melko pieni ongelma, sillä veneeseen voi tunkea vaikka kuinka paljon ruokaa. Kunhan ensin löytyy se vene.

Miten nukutaan? Tämä riippuu taas veneestä, onko varaa sellaiseen, jossa mahtuu kaikki nukkumaan ja pidetäänkö yöllä vahtia. Tähän vinkkejä sain Patrikilta, joka on uinut kerran Suomenlahden yli ja oli toteuttamassa yöpymiset samaan tapaan meidän kanssa, eli jäisi ajelehtimaan vahdin kanssa. Oli todennut, että ei onnistu ja porukka vaan väsyy valvomisesta. Tämä vahvisti sen, että mennään rantaan yöksi ja kaikki nukkuu samaan aikaan.

Miten uidaan? Mehän ensin meinattiin, että uidaan samaan aikaan. Juteltuani kuitenkin pitkänmatkan uimareiden kanssa, jokainen heistä sanoi, että jokaiselle vedessä olevalle uimarille pitää olla oma tiimi, ja tässä vaiheessa sen kyllä ymmärränkin. Veneessä kuskin lisäksi pitää olla yksi ihminen, joka seuraa koko ajan uimaria katseella. Jos jotain tapahtuu, se huomataan heti. Meillä tosin on myös uintipoijut helpottaakseen uimarin havaitsemista, mutta silti uimari saattaa jossain vaiheessa kadota aallon taakse ja se on usein se hetki, kun tarkkailija ei enää löydä uimaria vedestä. Jos uidaan samaan aikaan, toinen ui väistämättä nopeammin ja joutuu odottamaan toista, sillä turvaveneen tulee olla molempien uimarien lähellä. Nopeamman uimarin riski saada hypotermia kasvaa liian suureksi, sillä +15 asteisessa vedessä kelluminen ei yksinään lämmitä uimaria, kun puhutaan monen tunnin uintiurakasta päivässä. Samalla jos hitaampi yrittää päästä samaa tahtia nopeamman kanssa, uupuminen on taattu ja hukkumisriski kasvaa. Lisäksi meillä ei todellakaan ole varaa vuokrata molemmille uimareille erillisiä tiimejä veneineen, joten meille ei jää muuta vaihtoehtoa kuin toteuttaa uinti viestinä.

Mistä vene? Viimeisellä viikolla näytti siltä, että vene tulee vuokrata ja me saadaan tehtyä se Skipperin kautta. Toisaalta ensimmäinen vuokraaja ilmoitti, ettei vuokraa meille venettä, koska sillä ajetaan liikaa eikä se ole hänelle kannattavaa. Ei siis veneen vuokraaminenkaan ole ihan läpihuutojuttu.

Mistä kuskit? Somen kautta huudellaan, niin että pääkaupunkiseutu raikaa. Kun joudutaan vuokraamaan vene, se tarkoittaa ettei kuskeille ole varaa maksaa rahallista palkkaa.

Koko 5Athlonin alkumatkan aikana ollaan saatu todella positiivista kommenttia kaikesta, mutta nyt näytti siltä, että apua pyytäessä jotkut sohvahuutelijat pääsivät vauhtiin. Oli jos minkälaista kommenttia siitä, kuinka paskasti oltiinkin suunniteltu uintiosuus ja miksei me nyt aiemmin oltu varattu venettä. Oli kommenttia, ettei uintiosuutta lasketa, koska uidaan viestinä ja venekin vieressä on huijaamista ja kaikkea muuta, mitä keski-ikäinen suomalainen puhki-istutulla sohvallaan keksii keskiolutta siemaillen. Kaiken hälinän keskellä täytyi pitää pakka kasassa: kyllä me tähän pystytään, kyllä me tämä saadaan maaliin. Kerättiin rahaa myymällä nettisivuilla postikortteja ja meidän logolla varustettuja tuotteita, sekä yhteistyökumppaneiden vaatteita ja retkeilytavaroita. Viimeisenä päivänä, kun päätettiin, että nyt vuokrataan vene, niin näiden kyseisten tuottojen ansiosta me saatiinkin se vuokrattua. Jos lukijana olet osallistunut näihin talkoisiin, haluankin sydämeni pohjasta kiittää kaikkia, ketkä tukivat toimintaamme. Te olette olleet osa tätä kaikkea valmistelua ja myös mahdollistaneet meidän uintiosuuden turvallisuuden.

Oli kolme päivää aikaa lähtöön. Kahden puhelinhaastattelun perusteella olin saanut hyvät fiilikset muutamasta henkilöstä, jotka olisivat valmiita tulemaan turvaveneen miehistöön. Toisella heistä, Kalevilla, oli pitkä kokemus mereltä ja toisella, Eerolla, ei kokemusta mereltä, mutta jonkin verran vesiltä. Puhelimessa kuulosti, että molemmat ovat hyviä vaihtoehtoja meidän turvatiimiin. Idea olisi, että Kalevi toimisi kipparina ja pääasiallisena kuskina ja Eero miehistönä. Olisin halunnut vielä kolmannen tyypin miehistöön, jotta tauottaminen olisi sujunut eikä kenellekään tulisi liian pitkiä päiviä, mutta suoraan sanottuna ei ollut ketään hyvää vaihtoehtoa. Tässä vaiheessa sinetöitiin ratkaisu, jossa vene ajetaan yöksi johonkin rantaan eikä jää ajelehtimaan reittijaon ulkopuolelle yöksi. Näin jokainen saa nukkua yönsä rauhassa eikä yövahtia tarvitse pyörittää ja kaikki ovat skarppina aina uinnin aikana. Ilmoitin Peymanille, että nyt on 90% varmuudella vene ja miehistö. Hän vaikutti hiljaiselta ja vaivaantuneelta ja ilmoitti, että ei voida vuokrata venettä, sillä se on liian kallis. Vuokrasin veneen Skipperin kautta espoolaiselta Poulilta, joka kuulosti hyvin positiiviselta siihen, että hänen veneensä pääsee osaksi seikkailua ja sovin Kalevin ja Eeron kanssa, että he tulevat olemaan meidän turvatiimi. Nyt ei jaksa enää yhtään säätöä. Yhden päivän aikana lyötiin lukkoon kaikki tärkeimmät asiat: vene ja miehistö.

Saatiin somekanaviin myös paljon disinformatiivista viestiä, joiden oikaisuille ei riittänyt aikaa kaiken valmistelun lomassa. Moni oli sitä mieltä, että me hukutaan tälle matkalle ja me ei tiedetä mihin ollaan lähdössä ja että Suomenlahdessa uiminen on kiellettyä ja merivartiosto tulee meitä sakottamaan. Kaikki tämä on varsinaista p*skaa ja itseäni ärsytti suunnattomasti, että tällaista kuraa levitetään meidän kanavan kautta. Kaiken valheellisen “tiedon” levittäminen on todella haitallista ja niiden kommenttien oikaisu vei todella kauan aikaa. Se, että joku on jotain mieltä, on täysin ok, mutta se, että sitä levitetään faktana, on todella häiritsevää. Se, että joku on sitä mieltä, että me hukutaan, se on mielipide ja saa sen pitää. Se, että joku sanoo, että uiminen on kiellettyä ja sakotettava toiminta, on disinformaatiota. 

Me ei aloitettaisi uintia, jos meillä ei olisi siitä tässä ympäristössä mitään kokemusta tai meidän uimataito ei siihen riittäisi. Painotan tässäkin vaiheessa, että kokemusta uinnista ja Suomenlahdesta pitää olla. Viimeiset 10 vuotta työskennelleenä Suomen aluevesillä tunnistan liikenteen, miten se menee reittijaossa ja miten se kannattaa ylittää. Me uskotaan itseemme, kokemukseen ja loppu on vaan päästä kiinni. Peyman myönsi myöhemmin, että meinasi peruuttaa koko uintiosuuden, koska se vaikutti niin epämiellyttävältä ja oli vahvasti hänen epämukavuusalueellaan kylmän veden vuoksi. Hän yritti keksiä jonkin vaihtoehtoisen tavan edetä Suomenlahden yli, esimerkiksi soutamisen. Sen takia ei paljoa aktiivista apua tullut miehistökyselyissä tai vuokrafirmojen yhteydenotoissa. Mutta näin sitä mennään! 

13.8.2025

Lähtöä edellinen päivä on todella jännittävä. Mitä ihmettä me ollaan tekemässä? Reissumme on herättänyt jo Virossakin kiinnostusta, sillä pääsimme etähaastatteluun virolaiseen TV:hen, joka kuvattiin lähtöä edeltävänä päivänä. Nyt oli myös koko miehistö kasassa ja kuvausten jälkeen sovittiin, että pakataan vene, käydään kaupassa ja työnnetään ruoat veneeseen. Illemmalla suoritetaan veneen testiajo ja testataan miten veneen kannattaa sijoittua uimariin nähden ja millä rutiineilla uimari vaihdetaan. Kaikki sujui hyvin ja palattiin kotilaituriin viimeiseksi yöksi. Seuraavana päivänä mennään!

14.8.2025

Lähtö uintiin Helsingin mattolaiturilta kello 0920. Aamu oli aurikoinen ja täysin tyyni. Aivan täydellinen lähtösää. Ihmisiä oli tullut saattamaan meitä lähtöön mattolaiturilla ja oli ihana nähdä, kuinka positiivista energiaa nämä ihmiset huokuivat. Tuli todella otettu olo kaikista paikalle saapuneista ihmisistä ja myös siitä, kun itse soutaja Saarion Jarikin tuli moikkaamaan meitä lähtöön.

Laskeuduttiin rampista mereen ja lähdettiin uimaan. Ensimmäiset vedot tuntuivat hyvinkin helpoilta, mutta voiko niin sanoa enää monen päivän päästä? Oli minun vuoroni aloittaa uinti – niin kuin joka ikisenä aamuna myös tulevina päivinä. Lähdettiin tosin yhdessä ja Peyman jäi ihan hieman jälkeen jo ennen kuin päästiin toiselle puolelle Uunisaarta. Itseäni alkoi jo paleltaa. Mietin mielessäni, että luojan kiitos tehdään tämä uinti viestinä, kun on käytössä vain yksi turvavene. 

Tunti uintia oli sopiva rytmi. Sen aikana ei tarvinut tankata ruokaa, vaan tankkauksen sai aina tehdä tunnin aikana omalla vapaavuorolla. Pääsin aina tunnin aikana melko hyvin eteenpäin ja huili tuli tarpeeseen. Tunnin treeni tunnin välein, why not. Aurinkokin möllötti lämpimänä koko päivän ja pientä merenpinnan väreilyä oli havaittavissa iltapäivällä. Uinti oli niin helppoa, kuin hallissa olisi uinut. Suomenlinnan merivartioaseman partio tuli toivottamaan meille tsempit uintiosuuteen, kun oltiin vaihdettu uimaria ensimmäisen kerran.

Tässä huomattiin myös, että uimarin täytyy sijoittua veneeseen nähden siihen, miten uimarista tuntuu parhaalle eikä välttämättä tuulen alapuolelle. Peyman yritti uida ensin veneen vasemmalla puolella, sillä oltiin edellisenä päivänä harjoiteltu niin. Hän kuitenkin totesi, että on tottunut ottamaan happea juuri toiselta puolelta eikä saa uintia yhtä hyvin rytmiin eikä pysy suunnalla, jos ottaa happea siltä puolelta, missä turvavenettä ei ole. Näin ollen ensimmäisenä päivänä matka eteni melko epätasaisesti: 12km minulla ja 5km Peymanilla. Yöksi mentiin Espoon Torra Lövön saareen, jotta ei tarvitse mennä kotisatamaan ja säästetään aikaa ajamisessa, sekä illalla, että aamulla.

Yhteismatka: 17km

15.8.2025

Herätys kello 7 ja aamupalan kautta kohti pistettä, johon eilen uinti päättyi. Päivän karmein hetki on se, kun laskeutuu ensimmäisen kerran veteen aamulla ja puku täyttyy vedellä. Se on todella epämukavaa. Mutta fiksu uimari säästää aamupissan heti uinnin alkuun, joten veteen menon jälkeen pissaa pukuun, joka lämmittää mukavasti ensin pukua ja sitten onkin kiva aloittaa uinti pissat puvussa lämmittämässä. Vesi kyllä ehtii vaihtua tunnissa puvun sisällä, mutta silloin keho on jo lämmennyt. Olkaa hyvät.

Päivä meni hyvässä rytmissä ja juuri meille sopivasti. Joku hard core -uimari vetää varmasti Helsinki-Tallinna välin viisi kertaa edestakaisin siinä ajassa, mitä me uidaan se kerran yhteen suuntaan. Mutta jos sekin olisi itsessään helppoa, niin kyllähän sitä useampi ihminen edes yrittäisi. Onneksi on oma haaste, jota voi tehdä omaan tahtiin ja joka on enää suorittamista vaille valmis.

Meidän tiimi toimi erittäin hyvin yhteen. Kalevi ja Eero ovat vallan mahtavia tyyppejä ja kaikki toimi erinomaisesti heidän kanssaan. He myös pitivät huolen siitä, että Peyman pääsi takaisin märkäpukuun ennen hänen uintivuoroaan. Tälle päivälle osui Kasuunin eli Helsingin majakan ohitus. Oli hieman absurdi olo, kun tuosta samasta majakasta olen ajanut laivalla ja veneellä ohi vaikka kuinka monta kertaa, mutta kertaakaan en ole uinut. Nyt tuli sekin tehtyä.

Nyt löytyi uimarytmi kummaltakin, mutta itse ensimmäisenä mennessäni huomasin, että matkakumppani oli päättänyt uida aina yhden tunnin vähemmän päivässä, mitä itse uin. Vedin neljä tunnin vetoa ja toinen veti kolme tuntia. Pienellä uhkailulla toinen uimari lupasi uida tulevina päivinä yhtä monta vetoa mitä itsekin. Lievästi sanottuna v***tti, kun jokaisena päivänä olisin ensimmäinen ja viimeinen vedessä ja vedän oman puoleni tästä uinnista ja toinen vetelee miten huvittaa ja istuu shortsit jalassa veneessä, kun olen nousemassa veneeseen neljännen tunnin jälkeen ja vielä olisi hänellä tunti jäljellä uintia. Oltiin jo ennen uintiosuutta sovittu, että itse menen aina ensimmäisenä, sillä Peyman ei voi sietää aamulla uintia kylmässä vedessä. En itsekään siedä, mutta jonkun siellä aina on oltava ensimmäisenä. Siitä vastakauppana Peyman lupasi joka päivä tehdä aamupalan.

Uinti jakautui paremmin jo tänään ja molemmille tuli melkein yhtä paljon uintia. Itselle kerääntyi noin 8km ja Peymanille 5km. Yöksi mentiin Gåsgrundin saareen, jossa suunniteltiin yöpyvämme ja viettävämme seuraava myrskypäivä. Seuraavalle päivälle oli nimittäin luvattu 20m/s etelätuulta ja ukkoskuuroja koko Suomenlahden alueelle. Pitäisimme siis huomisen huoltopäivänä.

Saavuimme illemmalla Gåsgrundiin, joka oli kolmas kiinnitys tälle venekunnalle. Kalevi oli oppinut nopeasti ajamaan kyseistä venettä ja meille kaikille oli jo muotoutunut omat hommat kiinnitykseen. Eero keulassa, minä poijuhaalla ja Peyman sisällä poissa jaloista. Menin perän kiinnityksen jälkeen auttamaan Eeroa keulaan. Tuuli oli silloin tyyni ja saatiinkin vene hyvin kiinni. Myöhemmin illalla viereemme tuli venekunta, joilla näytti koko ajan olla jotain sanottavaa meidän toiminnastamme. Illalla tuuli yltyi ja köysiä piti hieman kiristää perästä ja löysätä keulasta. Kävin kiristämässä ensin poijuköyden ja olin menossa keulaan. Viereisestä veneestä neuvottiin, että älä nyt ainakaan kiristä keulaa. Totesin, että olen tekemässä päinvastoin. Myöhemmin tuuli kiristyi entisestään ja vieressä oleva rautavene seilasi melkolailla löysän poijuköytensä ansiosta ja aina silloin tällöin fendarimme osuivat toisiinsa, joka ei sinänsä ole mitään ihmeellistä. Menin taas löysäämään keulasta, ettei veneen keula ole liian lähellä laituria. Silloin tuli toinen herra kertomaan, että keula on liian kireällä ja meillä on huonot joustimet köysissä. Totesin, että ei ole meidän vene, joten paha vaikuttaa joustimiin ja että olen nimenomaan löysäämässä keulaa ja seuraamassa, miten tilanne muuttuu. Meidän venekunta meni nukkumaan ja viereinen venekunta jäi laiturille nautiskelemaan alkoholituotteita. Tarkastin vielä monta kertaa poikkeaako meidän veneen liike muista. Ei poikennut.

Kokonaismatka: 13km