Mennään tuosta yli niin että heilahtaa!

23.3.2025

Työt tehty ja fyysinen olemus siirretty takaisin pohjoiseen. Tällä kertaa yhdistelmänä oli julkiset Helsinkiin ja sieltä lennolla Ivaloon. Auton nouto tapahtui todella ihanasti, sillä ystävämme Wellu oli säilyttänyt autoa pihallaan tämän työputken ja pääsin aamukahvin jälkeen jatkamaan matkaa Peymanin aikaisemmin lähettämälle kohtaamispaikalle. Kyseinen paikka sijaitsi Karigasniemeltä noin 15km Norjan puolella. Vannotin töihin lähtiessäni, että ilman minua ei sitten Norjan ja Suomen rajaa ylitetä, vaan se tehdään yhdessä, sillä onhan sekin once in a lifetime, että rajan yli tullaan suksilla. Paikallisille rajanylitys kyseisellä tyylillä on luultavasti ihan normi hommaa.

Maasto oli ihanteellista ja kelkkareitti kulki jokea pitkin kohti Karigasniemeä. Ei yhtään mäkeä ja tuulikin oli todella tyyni, sekä se vähäinenkin tuulenvire oli myötäistä. Aurinko paistoi ja suksi luisti. Alkoi hieman taas epäilyttää, että miten tämä voi olla näin helppoa, jotain tapahtuu varmasti, mikä hidastaa meidän matkaa, mutta jatkoin helppoa hiihtämistä iloisena ja nautin auringosta.

Joskus se tasainen hiihtomaasto saattaa olla myös vähän tylsää ilman mitään ongelmia. Muistan, että lapsena autossa istuminen oli tuskaisen tylsää, kun kärsivällisyys paikkojen A ja B välillä oli pyöreä nolla. Usein me siskoni kanssa vaan tapeltiin automatkat, mutta joskus myös pelattiin sanapelejä tai muita pelejä. Autossa kun istuttiin, me veikattiin aina vastaan tulevan auton merkki ja saatiin piste oikeasta arvauksesta. Voittaja sai mainetta ja kunniaa. Nyt kuitenkin vastaan tulevia autoja tuolla joella oli melko vähäisesti, joten sain matkakumppanini pelaamaan toista suosittua lapsuuden sanapeliä, joka perustuu sanojen tavuttamiseen. Kun toinen sanoo sanan, toisen pitää aloittaa seuraava sana edellisen viimeisellä tavulla. Esimerkiksi: SA-TU, TU-PA, PA-LA, LA-KI ja niin edes päin. Sana saa olla mikä tahansa oikea sana paitsi erisnimi ja se saa olla kuinka pitkä tahansa. Samaa sanaa ei saa käyttää uudestaan. Peymanin suomenkielen sanavarasto ja kielioppi ei välttämättä ole täysin samalla tasolla, kuin natiivin suomalaisen, mutta pitkät naurut saatiin muutamaksi tunniksi. Peli kului lähinnä niin, että Peymanin vuorolla hän sanoi sanan ja katsoi pitkään minua, hyväksynkö sanan vai en, eli onko se ylipäätään sana. Muutama meni tuurilla, osa sanoista saa vielä odottaa hyväksyntää suomen kieleen. Lisäksi ehdotin, että voin myydä muutaman vihjeen, mutta suklaapalan hinta vihjeestä on kuulemma aivan liian kallis.

Yöksi jäätiin aivan rajan tuntumaan joen varteen, että seuraavana päivänä päästään aamulla kauppaan ja Peyman pääsee heräteostoksille paikalliseen K-markettiin.

Matka: 14,5km

24.3.2025

Ja mehän mentiin rajasta yli niin, että heilahti! Karigasniemen K-market huusi nimeämme ja itse täydensin myös lakritsivarastot, sillä kummasti ne ovat alkaneet maistua myös retkikumppanillenikin. Parkkeerattiin ahkiomme autojen viereen heti marketin ovien eteen. Lisäksi samaisen retkikumppanin oli pakko saada pilkkivehkeet, joten pysähdyttiin myös paikallisessa Rautanetissä. Siellä me taas tunnetusti jäätiin suustamme kiinni ja juotiin myyjien kanssa kahvit. Kävi ilmi, että toinen heistä on aikoinaan juossut osana porukkaa Utsjoelta Helsinkiin eli siis Suomen läpi! Mahtavia persoonia etten sanoisi. He olivat haltioissaan meidän haasteesta ja toivottivat onnea matkaan ja antoivat kaupan päälle matoja pilkkihommiin.

Olin tiedustellut seuraavaa majoitusmahdollisuutta lähellä olevan järven rannalta. Siellä näytti olevan kota, joka mahdollisti pilkkimestarin iltapilkit ihan siitä rannasta käsin ja kota vaikutti hyvältä vaihtoehdolta nukkua yksi yö, niin päästään jatkamaan matkaa aamulla aikaisin ilman telttasekoiluja. Päätettiin, että hiihdetään kodalle kesti se kuinka kauan tahansa.

Maasto oli melko tasaista Karigasniemeltä nousevan ylämäen jälkeen ja me päästiin melko lyhyellä viiden tunnin rykäisyllä kohteeseen. Oli jo melko myöhä, sillä me lähdettiin todella myöhään liikkeelle Karigasniemeltä shoppailukierroksen jälkeen. Joskus 20 aikaan oltiin saatu tavarat kotaan ja alettiin tehdä iltaruokaa. Löydettiin järvestä pilkkireikäkin, joka avattiin uudestaan kirveellä ja saatiin raikasta järvivettä ilman sulatusprosessia välissä. Onnen päivä!

Istuin alas kodan penkille ja laitoin itselleni veden pussiruokaan ja aloin odottaa kahdeksan minuutin ruokani valmistumista. Muutaman minuutin istumisen jälkeen sanoin, että nyt tuli todella huono olo ja vatsaa vääntää. Ehkä nestehukka on astetta rankempi tänään ja ulkohuussissa istuminen voisi auttaa asiaa. Siihen huussiin piti hiihtää, sillä lunta oli niin paljon, että ilman suksia lumeen upposi haaroja myöten.

Muutaman vessareissun jälkeen totesin, että paha olo ei hellitä. Samalla sekunnilla ruokatorven läpät aukesivat ja koko lasti lensi pihalle. Norovirus on iskenyt retkikuntaamme. Seuraava vuorokausi oli yhtä laattaamista, eikä sitä sen yksityiskohtaisemmin luultavasti tarvitse tässä kuvailla.

12,7km

25.3.2025

Vuorokauden raivolaattaamisen jälkeen voimat olivat täysin pois, keho tyhjä ja kuivunut, sekä vatsalihakset kramppaamisesta täysin uupuneet. Laattaaminen jatkui seuraavanakin päivänä, mutta harvemmin. Samalla nousi kuume. Ei myöskään oletettu, että Peyman selviäisi ilman virusta, sillä olinhan sen ystävällisesti tuonut etelästä tuliaisina. Hän tulisi olemaan seuraava potilas. Seuraavana päivänä Peymanilla nousi kuume ja huono olo levisi myös häneen, mutta kuin ihmeen kaupalla säästyi tyhjennykseltä.

Saatiin paljon viestejä ja tsemppejä somen kautta. Ihmiset ovat varsinkin pohjois-Suomessa todella avuliaita sekä ystävällisiä, ja tälläkin kertaa saatiin seuraajaltamme Päiviltä viestiä, että hän voi tuoda meille jotain jos tarvitaan, sillä asuu Karigasniemellä. Me oltiin nyt vuorokausi oltu kodassa, jossa oli kamina, muttei puita ja kumpikaan meistä ei ollut siinä kunnossa, että olisi puita voinut jostain hankkia. Me vastattiin, että muutama polttopuu olisi kyllä ihan kiva. Päivi saapui miehensä kanssa myöhemmin päivällä ja toi meille muutaman banaanin, leipää ja niitä polttopuita. Voi kuulostaa oudolta, mutten ole koskaan elämässäni ilahtunut niin paljon nähdessäni banaania, paahtoleipää ja valmiiksi pilkottuja polttopuita. Olemme elämämme velkaa Päiville ja hänen miehelleen. Jos luette tätä blogia, niin jos koskaan olette norossa etelä-Suomessa, niin laittakaahan viestiä!

Kolme päivää viruttiin kodassa toipilaina ja itse myös pystyin alkaa syömään kolmantena päivänä. Sen voin kuitenkin todeta, että Peymanin pakkojuottamaa elektrolyytti-nestettä en pysty enää ikinä tämän jälkeen maistamaan tai haistamaan. Sen verran jäi post-traumaattinen stressioireyhtymä tulille tästä tapauksesta.

28.3.2025

Suoraan sanottuna en halunnut lähteä kodasta. Se oli lievittänyt meidän tuskaa Päivin polttopuilla ja järven pilkkivedellä. Oli niin mukavaa olla lämpimässä kodassa, vaikka ulkona satoi lunta tai tuuli. Samoin ulkohuussi oli varsin luksusta myös siinä vaiheessa, kun ulkona tuuli ja voit tyytyväisenä istua huussissa tuulen suojassa ripuloimassa. Peyman myös kaivoi ensimmäisenä päivänä polun kodalta vessalle, jolloin huussi ei ollutkaan enää hiihtomatkan päässä. Pienestä se on ihmisen ilo kiinni.

Jouduin kuitenkin hyvästelemään noro-kodan ja jatkamaan matkaa. Onneksi sää oli aurinkoinen ja haluttiin aloittaa uusi elämä helpomman kautta eli kävellen tien sivussa, jolloin ahkion vetäminen on helpompaa sekä nopeampaa. Siivottiin kota ja jätettiin viestilappu ikkunaan milloin ollaan oltu kodassa ja mikä meitä on vaivannut, että seuraava voi arvioida kannattaako kotaan vielä astua vai ei.

Kävely olikin oikein mukavaa neljän päivän detox-kuurin jälkeen ja oli mukava saada pientä liikettä kehoon. Käveltiin suuri osa ajasta ja laitettiin lopussa sukset jalkaan, kun siirryttiin takaisin kelkkareitille hiihtämään. Löydettiin mukava paikka teltalle ja todettiin, että lunta riittää taas vyötäröön asti niissä paikoissa, joissa kelkat eivät ole ajaneet. Kaivettiin vaihteeksi teltalle paikka ja joka kerta, kun mitataan 7m x 3,5m tila teltalle ja aloitetaan kaivuutyöt, mietin, että olisikohan nyt jo aika vaihtaa pienempään telttaan. Kun tavarat on saatu telttaan ja keittiö kasaan, mietin, olisikohan suurempi teltta kuitenkin parempi. Elämän vaikeita kysymyksiä.

Matka: 10,4km

29.3.2025

Kyllä päästiin eilenkin etenemään, niin tänään on varmasti vielä parempi päivä. Keho tuntui selviävän ja itsellä riitti energiaa todella hyvin ja oli fiilis, että kilometriennätykset paukkuu tänään. Kävi kuitenkin niin, että kolmen kilometrin jälkeen Peyman ilmoitti, että nyt on todella huono olo, eikä hän jaksa enää ollenkaan. Ei siinä auta, kun etsiä seuraava edes vähän tasaisempi telttapaikka ja laittaa leiri pystyyn kahdelta iltapäivällä eli noin kuusi tuntia normaalia aikaisemmin.

Saatiin teltta taas kaivettua lumeen ja ohi meni muutamia kelkkailijoita. Mestoille pysähtyi poromies Antti, joka oli omien sanojensa mukaan menossa naishiin siihen vähän matkan päähän, sillä Anne (nimi muutettu) odottaa jo häntä. Sitä se poromiehen rankka elämä on.

Matka: 4,8km

30.3.2025

Viimeinen hiihtopäivä ennen töihin paluuta. Nyt aloitettiin rennosti ja katsottiin ensin miltä tuntuu ja lähdetään sitten matkaan. Hyvältähän se tuntui ja matkaan lähdettiin joskus puolenpäivän aikaan.

Hiihdettiin taas auringonpaisteessa, joka alkaa tuntua jo ihan laittoman mukavalta kevyellä ahkiolla. Ei tämä saa olla näin mukavaa. Pakko oli kuitenkin jatkaa, vaikka olisi liian hauskaa ja saatiin ihan mukava hiihtopätkä taivallettua puolikuntoisuuden jälkeisissä mainingeissa.

Nautittiin lounastauko jälleen pohjoisen auringosta nauttien ja saavuttiin jo valoisan aikaan telttapaikalle, joka oli sopivasti tien vieressä. Paikka tulisi ollakin tien vieressä, sillä seuraavana päivänä autoni tulisi ajaa samaan kohtaan ja saisin nostettua omat kamani autoon säilytykseen töissäoloni ajan.

Matka: 10,3km

31.3.2025

Päivän suunnitelma: pitää leiri samassa paikassa koko päivä, hakea auto Karigasniemen säilytyspaikasta ja ajaa auto leirille. Leirissä pakata auto tavaroillani ja ajaa Ivaloon, sekä jatkaa sieltä lentäen etelään töihin. Käytännössä kaikkiin näihin vaiheisiin voidaan vaikuttaa itse, paitsi tuohon auton hakemiseen. Siihen olin suunnitellut perinteisen etenemismuodon, liftaamisen. Miksikö ei taksia? Koska aivan liian kallista. Luultavasti ei edes kovinkaan kallista, mutta säästö se on pienikin säästö. Lentoihin menee jo ihan tarpeeksi rahaa, kun joka toinen viikko lennän etelään ja takaisin jatkamaan urheilusuoritusta.

Ensimmäisen tunnin aikana ohi meni (oikeaan suuntaan) tasan yksi auto. Ei mikään ruuhkatie, näemmä. Ja ei, tuo ensimmäinen auto ei pysähtynyt. Muutama norjalainen ja suomalainen auto meni ohi ensimmäisen kahden tunnin aikana, yhteensä arvioisin 4 autoa, helppo laskea. Kukaan heistä ei pysähtynyt kohdalleni. Norjalaiset levittivät käsiään ja näyttivät, että ei ole tilaa. Toinen autoista oli kyllä tosiaan täytetty kattoa myöten täyteen, joten uskon heidän käsien levittelyt. Oli myös hupaisaa nähdä muutaman suomalaisen reaktiot, kun ajoivat ohi ja selvästi näytti autossa olevan tilaa, mutta katse nauliintuneina eteenpäin pyyhälsivät ohi. En kai niin uhkaavalta kuitenkaan näytä? Enpä.

Sitten kohdalle tuli hollantilainen pick up-camper. Herra pysähtyi kohdalle ja kysyi mihin olin matkalla. Kerroin, että siihen vähän päälle 30km päähän Karigasniemelle hakemaan autoa. Hän siirsi turistikartat ja oppaat penkiltä sivuun ja toivotti minut tervetulleeksi kyytiin. Hän oli juuri palannut Perusta vaeltamasta ja pari viikkoa sitten lähtenyt ajamaan Hollannista. Nyt hän oli matkalla Norjaan, jossa tapaa naisystävänsä ja he jatkavat roadtrippiä yhdessä. Matka sujui mukavasti, kun juttu luisti. Samalla tuli tietysti puhetta matkailuautoista sekä retkeilyautoista. Hän oli ostanut omansa valmiiksi rakennettuna edellisen omistajan toimesta. Sitten puhuttiin lämmitysjärjestelmistä. Hän kertoi, että autossa on puukamina, joka ei todellakaan ole yleinen juttu. Kerroin tietysti, että omassani on myös puukamina, mutta hän ei osannut sanoa omansa mallia, sillä ei ollut sitä itse hankkinut. Hän kuitenkin lupasi esitellä kaminan, kun päästään Karigasniemelle. Karigasniemelle päästyämme herra, Chuck, esitteli camperinsa, mikä oli vallan loistava matkustusratkaisu suihkuineen ja vessoineen (joita omassani on ainoastaan ulkoversioina) ja tietysti sen kaminan. Olin täysin haltioissani puukaminasta, joka oli täysin samanlainen kuin omani! Millä todennäköisyydellä näen ensimmäistä kertaa samanlaisen puukaminan autossa, mitä itselläni on, hollantilaisen pick up home made -autossa Karigasniemellä. Varmaan yhtä suurella todennäköisyydellä, mitä saan liftaamalla kyydin samassa maailmankolkassa. Kiitin kyydistä ja jatkoimme omille teillemme, vaikka voisin puhua asuntoautoista ja retkeilyautoista ikuisuuden.

Sain auton noudettua ja jäin sinnekin kaverin kanssa suustani kiinni noin 45 minuutiksi. Autolla posotin suoraan kauppaan, sillä matkakumppanini oli jo totutusti lähettänyt ostoslistan, jonka tuotteita hänen hiihtovartalonsa kaipasi. Lista sisältää kolme broilerin koipea, sipsiä, cheddaria ja kaikkea muuta terveellistä. Jäin jopa kaupan kassallakin suustani kiinni, kun myyjä tunnisti naamani vaikkei ahkiota ollutkaan siinä hetkessä mukana. Siinä sitten suomalaiselle hyvin epätyypillisesti jauhettiin hetki päivän polttavia asioita ja jatkoin matkaani. Sitä se metsässä hiihtäminen ja norossa nukkuminen teettää suomalaiselle.

Tavarat saatiin melko hyvin pakattua ja pysyttiin vielä aikataulussakin. Päivän teemaan kuului kuitenkin taas suustaan kiinni jääminen ja paikalliset poromiehet jäivät vielä rupattelemaan meidän kanssa tunniksi. Onneksi aikataulu oli hyvin joustava ja pääsin lähtemään aikataulussa kohti Ivaloa. Ennen lähtöä kävin vielä lähtöpissalla käyttäen jo tutuksi tullutta Pstylea eli naisille tarkoitettua, ystävien kesken sanottua ‘kusikourua’, joka mahdollistaa naisille pystyasennossa pissaamisen riisumatta housuja (tai henkselihousujen kanssa myös takkia). Omalla kohdallani suoritus menee jo melko rutiinilla, mutta pieniä parannuksia tyyliin tulee vielä tehdä. Paksut hanskat tai lapaset tulee ottaa pois, että kourusta saa kiinni ja sen saa asetettua paikoilleen. Tällä kertaa olin jokseenkin väsynyt ja jätin hanskat roikkumaan ranteista, sillä niissä on rannelenkit sitä varten. Tajusin vasta virtsaamisen aloitettua, että hanskat olisi pitänyt laittaa kainaloihin, eikä jättää roikkumaan ranteista. Nyt oli kuitenkin jo liian myöhäistä vaihdolle, sillä toisella kädellä tulee pitää kiinni kourusta ja toisella kädellä henkselihousujen vyötäröstä, ettei housut nouse suorituksen aikana ja kippaa pissoja pöksyyn. Nyt ne hanskat roikkuivat tulilinjalla virtsatessa ja niinhän siinä sitten kävi, että tuulen heilauttaessa hanskoja, toinen hanskoista ajautui suoraan virtsakaaren alle. Ei muuta kuin pissat hanskaan ja homma rokkaa. Lievän kiroilun jälkeen ja lopun virtsaamissuorituksen (hanskojen ulkopuolelle) jälkeen totesin, että nyt on pissat hanskassa, ei niitä nyt sinne voi jättää. Kaadoin pahimmat pois ja irrotin irrotettavan sisävuoren hanskasta. Luojan kiitos ne pääsee pesemään heti seuraavana päivänä töissä. Tästä sitten hakemaan voimia mereltä ja paluu taas parin viikon päästä suksille.

Tilaa postikortti matkan varrelta

Me lähetetään haasteen ensimmäiset postikortit Rovaniemeltä, joten vielä ehdit tilata omasi 15€:lla ensimmäisestä erästä! Jos haluat tilata postikortin meidän matkan varrelta, niin klikkaa kuvasta ja pääset tukemaan meidän toimintaa, sekä olemaan osana meidän ikimuistoista matkaa.