La 8.2.2025
Tuuli: etelä, 2m/s
MATKA JATKUU
VIHDOIN päästiin jatkamaan matkaa Honningsvågista. Itse olin jo aivan liian täynnä energiaa ja vannoin, että mielummin raahaan ahkiota asfaltilla kuin olisin yhtäkään päivää paikoillani. Silloin en vielä tiennytkään, mitä menin toivomaan.
Meidän kanssa samassa majatalossa oli majoittuneena romanialaisia työntekijöitä. Meillä oli ollut joka päivä melko sama aikataulu ja melkein joka päivä satuttiin joko aamukahville tai lounaalle samaan aikaan heidän kanssaan ja vaihdettiin kuulumisia. Siinä sitten, kun taas päiviteltiin säätä ja valitettiin ettei kyytiä olla saatu, toinen heistä tokaisi, että kyllähän he voivat kyydin toiselle puolelle tunnelia antaa. Me kohteliaasti sanottiin ettei se ole tarpeen, mutta ennen kuin ehtivät perumaan puheensa niin kiitettiin, että se olisi kyllä todella mukava apu. Lunta on varmasti jo mantereen puolella, joten kovin pitkälle tunnelista ei tarvitse ajaa. Haastateltiin paikallisia myrskypäivien aikana lumitilanteesta ja siitä, miten tällainen sää vaikuttaa hiihtokeleihin. Onko lunta enää näiden päivien jälkeen vai ei? Kaikki, ihan kaikki sanoivat, että plussakeleistä ei tarvitse välittää, ei se lumi sula muutamassa päivässä. Tämä on nyt tämmöistä tähän aikaan vuodesta, vaikka onkin normaalia lämpimämpää. Edellisenä päivänä käytiin vielä kävellen kaupassa ja katseltiin, kuinka lumi ja jää suli lotinalla viereisen kallion seinämää pitkin ja mietittiin, että kylläpäs sulaa nopeaan, mutta kyllä ne paikalliset tietää. Pitäisiköhän ostaa renkaat ahkioihin? Ei kai nyt sentään. Hiihtämäänhän tänne on tultu eikä kävelemään.
Me hypättiin aamulla roinien kanssa romanialaisen pakuun ja oltiin ikionnellisia, että saatiin kyyti. Kohta hiihdetään! Me toki pysähdyttiin yhdelle ruokapiilo-paikalle, jonka olimme jättäneet matkalla Nordkappiin. Se oli tunneli vieressä odottamassa meitä koskemattomana juurikin siinä paikassa, mihin me se piilotettiin. Piilottaessa ruokia, rämmittiin lumessa ja kaivettiin ruokapussi maahan. Nyt vaan käveltiin ja haettiin pussi: kaikki lumet olivat sulaneet. Ruokapussissa oli parin päivän eväät kummallekin siltä varalta, että joudutaan odottamaan tunnelikyytiä muutama ekstrapäivä tunnelin suulla. Nyt niin ei kuitenkaan tehty, koska suunnitelmat olivat muuttuneet jo miljoona kertaa ensimmäisen 40km aikana. Tunneleiden jälkeen mantereen puolella ystävämme pysähtyi sovitusti sinne, mistä hiihto aloitetaan. Tai pitäisi aloittaa: pelkkää kanervikkoa. Katsottiin toisiamme epäuskoisena ja mietittiin, että renkaat olisivat kivat. Tien vieressä ei voitu hiihtää, koska vesi oli sulanut jääksi ja vedeksi, hiihtosuunnassa oli pelkkää paljasta kanervikkoa. Ei me kyllä pidemmällekään kyytiä kehdattu pyytää. Siitä vaan tavarat ja ahkiot kuivalle asfaltille ja vilkutettiin kiitokset romanialais-ystävällemme, kun hän kaarsi pois paikalta. Samalla hetkellä Peyman huusi: ”Sukset!”. Sukset myhäilivät vierasmajan lämpimässä pesuhuoneessa uudesti voideltuina plussakelejä varten.
Koko draaman kaari on nyt niin monimutkainen, niin kerron vaan, että saatiin muutaman puhelinsoiton jälkeen sukset sinne, missä me oltiin. Siinä oli aikaa miettiä, mitä tehdään ahkioiden kanssa. Vaihtoehtoja oli kolme:
- mennään kokeilemaan päästäänkö ahkioiden kanssa kanervien läpi sisämaahan, jossa pitäisi olla lunta.
- Kokeillaan hiihtää tien vieressä niin pitkälle kuin päästään
- Yritetään saada kyyti seuraavan moottorikelkkareitin aloituspisteelle
Valittiin vaihtoehto numero yksi.
Siitä sitten hyvin levänneet sukset ahkioiden päälle ja saappaat kohti kanervikkoa. Me päästiin lumisuikaleita pitkin 1,5km sisämaahan kunnes todettiin, että toivoton tapaus. Ahkioita olisi pitänyt kantaa satoja metrejä, ennen kuin seuraava lumikaistale alkaisi, eikä tiedetty, mitä sen jälkeen on tarjolla. Palattiin takaisin tielle.
Samalla, kun palattiin aloituspisteelle, huomattiin, että pari henkilöä kokeili onneaan moottorikelkkojen kanssa samalla aloituspisteellä. He ehtivät lähteä ajamaan ja palaamaan peräkärrylle sinä aikana, kun me kiskottiin ahkioita rinnettä alas. Mentiin kysäisemään, että mikä meininki.
Juteltuamme selvisi, että kyseiset paikalliset ovat samalla tavalla ihmeissään lumitilanteesta sisämaassa. He ovat aktiivisia kelkkailijoita. Lunta ei yksinkertaisesti ole. He lupasivat kuitenkin antaa kyydin hieman etelämmäs, josta alkaisi toinen kelkkareitti. Ahkioita nostellessa täytenä, tajuttiin, että ne eivät todellakaan paina 50kg kappale, vaan ihan vähintään 70kg, ellei jopa 80kg.
Me aloitettiin toinen pisto sisämaahan oletettua kelkkareittiä pitkin ja saatiin hieman enemmän lunta alle. Jäätiin lopulta pienen järven rannalle yöksi, että aamulla lähdetään reippaina hiihtelemään.
Matka: 1,5km x2 + 1km järven rannalle.
Su 9.2.2025
Tuuli: etelä 6m/s
Lähdettiin aamulla liikenteeseen, kävellen tietysti. Mentiin järven rantaa pitkin kelkkareittiä mukaillen kunnes todettiin, että järven ranta jokiuomasta oli auki eikä päästy toiselle puolelle. Ranta itsessään oli lumeton, joten sekään ei etenemisreitiksi soveltunut: takaisin ja toiselle puolelle järveä. Lumi jatkui kaisteleina ja loistavasti päästiin etenemään siihen asti, kun piti ylittää joki, jonka toisella puolella kelkkareitti kulki. Tällä puolella ei voitu jatkaa, sillä reittimme kaarsi vasempaan ja joki jatkui suoraan monta kymmentä kilometriä. Joki oli sula eikä tuntien etsinnän jälkeenkään löydetty ylityspaikkaa: takaisin aloituspisteelle.
Nyt oli mennyt molempien hermot. Ahkiot asfaltilla, jäätävässä merituulessa ja pimeyden laskeuduttua mietittiin mitä ihmettä sitä on tultu tänne oikein tekemään. Miten voi olla, että helmikuussa, pohjois-Norjassa ei ole edes senttiä lunta! Nyt otetaan kyyti etelämmäs Olderfjordiin ja yritetään lähteä sieltä sisämaahan. Kaikki lumikartatkin näyttävät, että siellä on pakko olla lunta. Mutta millä mennään? Kuka ottaa kaksi matkustajaa ja kaksi 70-80kg ahkiota tien poskesta mukaan?
Me istuttiin tien viereen jätetyn kuputrailerin takana tuulensuojassa ja imeskeltiin mangosuikaleita klo 16 pimeydessä sunnuntai-iltapäivällä Norjassa. Itsehän olen tällä hetkellä kesälomalla ja täytyy myöntää, että juuri sillä hetkellä saatoin kyseenalaistaa valintaani lomakohteesta. Me yritettiin liftata ja yllättävän moni auto pysähtyikin kohdallemme, mutta valitettavasti ahkiot eivät mahtuneet kenenkään matkaan. Kumma juttu.
Me huomattiin, että vähän matkan päässä tien toisella puolella oli talo, jossa oli valot päällä. Teputeltiin ovelle ja kyseltiin taas vähän meininkejä. Yllättävän kärttyinen mummo avasikin oven ja komensi meidät sisälle, kun oli ensin huutanut, että ottakaa bussi. Hän naureskeli meille miten me ei suomalaisina tiedetty, minkälainen sää Norjassa juuri sillä hetkellä on ja että minkälainen lumitilanne sisämaassa oli, mutta kertoi kyllä ystävällisesti monelta seuraava bussi menisi ohi. Hän sanoi, että heiluttaa vaan bussille, niin kyllä se pysähtyy vaikkei pysäkkiä olekaan. Sinä iltana menee seuraava bussi klo 1700.
Ja niinhän se bussi tuli, pysähtyi ilman pysäkkiä, kun valoa heilutti ja saatiin ahkiot kokonaisina tavaratilaan. Yksi ystävällinen matkustajakin tuli auttamaan meitä ahkioiden pakkaamisessa tavaratilaan. Nyt me se lumi löydetään hinnalla millä hyvänsä!
Kesti 30min, kun me saavuttiin Olderfjordiin. Ihan tuurilla matkakeskus sijaitsi samassa paikassa, johon olimme jättäneet ensimmäisen kunnon ruokapiilomme seuraavaksi kymmeneksi päiväksi. Me nostettiin ahkiot tien sivuun, jossa oli edes vähän jäätä ilman hiekkaa ja pystytettiin teltta aikalailla keskelle kylää. Illalla paikallinen koiran ulkoiluttaja tuli puolestaan katsomaan, mikä meillä on meininki ja sanoi, että mitä vaan tarvitaan, niin hänen talonsa on siinä vieressä. Hän jättää yöksi oven auki ja voidaan käyttää vessaa ja suihkua vapaasti jos halutaan. Ihana nainen.
Matka: 8,5km hiihtäen edestakaisin (ei edetty matkassa), 50km autolla/bussilla
10.2.2025
Tuuli: länsi 7-14m/s, vastaista
Herättiin aamulla ja kurkattiin teltasta ulos: LUNTA! Vihdoin me päästään hiihtämään! Sovittiin, että mennään hakemaan klo 0900 ruokakassimme turistikeskuksesta, jossa he olivat todella ystävällisesti säilyttäneet kaikkia matkaruokiamme, 4kg voita ja keitinbensaa. Lisäksi olemme laittaneet jokaiseen ruokapiiloomme jonkin yllätyksen itsellemme, joka on niin painavaa ettei sitä voi kuljettaa mukana pitkään. Tässä piilossa Peymanilla oli kaksi pihviä ja itselläni jättikokoinen Toblerone. Me luultiin, että haetaan ruoat ja lähdetään matkaan, mutta paikan pitäjät olivatkin suomalaisia ja me jäätiin suustamme kiinni ja juomaan kahvia klo 15 asti. Aivan mahtavia tyyppejä!
15kg/ahkio painavampina ruoista lähdettiin liikkeelle Olderfjorfista HIIHTÄMÄLLÄ seuraten moottorikelkkareittiä sisämaahan. Pimeä tietysti tuli klo 1500, joten hiihdettiin pimeällä, mutta reittiä oli helppo seurata, sillä se oli merkitty ja metsässä ainut hiihdettävä ura oli kelkkareitillä. Muutama ärsyttävän jyrkkä ylämäki matkalle osui, mutta muuten reitti oli todella hiihdettävä. Itsellä tuli voideltua sukset oikein kunnolla ja luistoa riitti vähän liikaakin. Vaihdettiin suksia, kun itse luisuin enemmän taaksepäin kuin eteenpäin. Peymanin painolla suksi puri paremmin lumeen eikä ahkion vetäminen ollut yhtä taaksepäin vievää hommaa. Alamäet meni puolestaan hitaammin, kun matkakumppanini harjoitteli alamäkeen laskua ahkion kanssa ja päätyi mitä oudoimpiin asentoihin ojien pohjille. Henkilö- ja materiaalivahingoilta vältyttiin. Yövyttiin reitin varrella, kun tajuttiin, että nyt tuulee vastaiseen ja kovaa, sekä seuraavat 5km on ylämäkeä. Kaivettiin potero teltalle ja toivottiin, että seuraavalle päivälle luvattu vesisade tulee lumena.
Matka: 6km
11.2.2025
Tuuli: etelä, 18m/s
Ei muuten tullut lumena. Pohdittiin pitäisikö lähteä etenemään, mutta todettiin, että ei. Mielummin pidetään tavarat teltassa kuivana kuin kastellaan tavarat makuupusseja myöden. Kävin katsomassa teltan ulkopuolella miltä reitti näyttää eteenpäin ylämäkeen. Täysin paljas reitti taas kerran. Illalla sade pitäisi muuttua lumisateeksi, joten ei voitu kuin toivoa parasta ja pelätä pahinta. Muuten me ollaan jumissa keskellä norjalaista metsää monta päivää ilman lunta.
Matka: 0km
12.2.2025
Tuuli: itä 2m/s, myötäistä
Heti ensimmäisenä jälleen kurkattiin ulos: olihan lunta? Kyllä oli! Maa oli jälleen valkoisena ja meillä heräsi toivon kipinä, että päästään hiihtämään eteenpäin. Meillä oli jo selkeä tavoite: 7km päässä oleva mökki, jota turistikeskuksen toinen rouvista ystävällisesti salli meidän käyttää. Tämä kyseinen teko oli kultaakin arvokkaampaa meille, sillä sateiden takia meidän kaikki tavarat kastuivat, jotka ahkiossa olivat yötä (ja aamulla jäätyivät). Se tarkoitti myös sitä, että ahkion päällä olevat makuupussien ja patjojen suojapussit, ns. Sleeperit, olivat kastuneet läpimäriksi. Kangas kyllä kestää vettä, mutta vetoketjut eivät ole tarkoitettu sateeseen. Muutenkin ahkion kankaat ja pussit ovat tarkoitettu hiihtoon pakkasella, eikä vesihiihtoon plussakeleille niin kuin meidän matka näyttää saaneen käänteen etenemismuodossa. Nyt me tiedettiin, että saadaan kuivattua kaikki kamat mökissä ja sullottiin makuupussit jätesäkkeihin ja märkiin Sleepereihin. Onneksi vaatteet ja muut todella tärkeät tavarat me ollaan laitettu oikeasti vedenkestäviin pusseihin ahkion sisään, joten vaatteet ovat pysyneet kuivina. Tästäkin opittiin, miten ahkiot kannattaa asettaa yöksi mahdollisia vesisateita silmällä pitäen.
Suksien karvapohjiin jymähtänyt sadejää oli aivan mahdoton urakka raaputtaa irti suksien pohjasta ja jääsuksilla mökkiin hiihtäminen oli hieman mielenkiintoista, mutta todellakin sen arvoista. Ahkion sisälle valunut vesi ja sittemmin jäätynyt, ei lähtenyt hakkaamalla irti ja antoi ainoastaan lisäpainoa matkantekoon. Mökille me päästiin jopa hämärän aikaan ennen neljää ja aloitettiin vuosisadan kuivausurakka.
Matka: 7km
13.2.2025
Me kuviteltiin, että oltaisiin saatu yhdessä illassa tavarat kuivattua. Toisin kävi. Vielä seuraavanakin päivänä huomasin käänteleväni sleeperiä saunan lauteilla ja valuttavani vesiä kaikista ahkion sisällä olevista ruokakasseista. Ahkion jää oli sulanut sisältä vasta nyt ja päästiin tyhjentämään ahkiot epätoivotusta lisäpainosta. Aivan mieletön työ yhden sadepäivän takia. Mutta tästäkin opittiin eikä ainakaan jouduttu jatkamaan matkaa märkien tavaroiden kanssa.
Matka: 0km
14.2.2025
Tuuli: pohjoinen 3m/s, myötäistä
Kylläpä oli hyvä fiilis hiihdellä tavarat kuivana ja hyvin levänneenä! Hiihtosääkin näytti olevan vihdoin meidän puolella, kun lunta riitti ja tuuli oli myötäinen. Ylämäen ihanuus koettiin ahkioiden kanssa ja kankut tulessa saavuttiin seuraavalle telttapaikalle kahden järven väliin. Kauniita maisemia pystyi jäämään ihailemaankin, kun tuuli ei ollut koko ajan 10m/s vastaista ja repimässä naamaa irti.
Matka: 7,3km
