12.6.2025
Lähtö Oulusta tapahtui jäätelön saattelemana ja auringon paistaessa. Meidän haaste on niittänyt näköjään mainetta pitkin Suomea, sillä meillä oli vielä kuvaussessio Oulussa Retkilehteen ennen kuin lähdettiin köpöttelemään Jyväskylän suuntaan.
Tässä on nyt kuitenkin ollut jonkin verran juoksumatkaa Rovaniemeltä ja ensimmäiset viitteet rasituksesta alkavat näkyä. Peymanin polvi on ollut joskus oireileva matkalainen ja tällä hetkellä kipeä polvi estää juoksun. Käytiin ostamassa polvituki ja käveltiin Oulusta ulos.
Ruohikko kasvaa ja siitepölyt riehaantuu mitä etelämmäs edetään kevättä ja rannikon tuntumassa punkit ovat usein vahvasti läsnä. Tien vieressä olevat telttapaikat tarjosivat niistä punkkiruohikoista parhaimpia ja meinattiin, että niitä pikku pirulaisia löytyy varmasti kainalot täyteen aamulla, jos isketään teltta pöpelikköön. Matkakumppani meinasi, että mennään kysymään joltain, jos saadaan laittaa teltta paikallisen pihalle. Itsehän en koskaan kehtaa mennä kysymään edes vettä, sillä sehän saattaisi häiritä jonkun rauhallista iltaa ja muutenkin suomalaisen mentaliteetti on se, että toisten 50m henkilökohtaista tilaa ei mennä häiritsemään ilman kutsua. Onneksi matkakumppanilla ei ole näissä asioissa yhtään häveliäisyyttä ja hän onkin aina se, kuka kysyy voidaanko tehdä jotain. Nyt päästiin laittamaan teltta pystyyn vastaleikatulle nurmikolle ilman sen suurempia punkkipainajaisia ja kaikki säilyivät hengissä.
Matka: 22,8km
13.6.2025
Meillä on muodostunut tavaksi juoksuosuudessa etsiä aina seuraava huoltoasema, koska se tietää helppoa kahvia, ruokaa ja sisävessaa. Nämä kolme asiaa motivoivat meitä kumpaakin uskomattomiin suorituksiin. Nyt ei kuitenkaan tarvinut aamulla suorittaa ihmetekoja, vaan pakata tavarat, kiittää nurmikkopaikasta ja jatkaa matkaa. Huoltoasema on vain parin kilometrin päässä.
Ymmärrän, että toisella painaa asken enemmän kuin itsellä, mutta puhtaastihan tässä hermo menee koko päivän kävelyyn. Kävelyllä saavutetaan sama päivämatka yli puolet pidemmällä aikavälillä ja itse haluaisin myös palautua pidempiä aikoja. Siinä parin tunnin huoltoasemataukoa viettäessä sovittiin, että tehdään matkaa osittain yhdessä ja osittain erikseen. Kun yöpaikka on sovittu ennakkoon, voidaan molemmat mennä sinne omia aikojamme ja kuitenkin onnistutaan leiriytymään samassa paikassa. Näin minä voin juosta omaa tahtia mestoille ja laittaa leirin pystyyn ja Peyman voi kävellä omaan rauhalliseen tahtiin ja ottaa niin monta päiväunitaukoa kuin lystää ilman, että minä istun siinä vieressä ja menetän hermot tai joutuisin valvomaan iltoja pidempään sen takia, että 20km matkaan menee 10h aikaa.
Lähdin siis huoltoasemalta juosten eteenpäin, valitsin leiripaikan tien vierestä ja suoritin kehonhuoltoharjoitukset teltassa hyttysiltä suojassa. Partneri saapui tunteja jälkeeni, kun olin jo nukkumassa.
Matka: 23,2km
14.6.2025
Kylläpäs onkin pitkää suoraa tarjolla Oulun ja Jyväskylän välillä. Autolla ajaessa ei ole huomannutkaan, kuinka pitkiä suorat ovat ja (luojan kiitos) myös tasaista. Meitä aletaan tunnistaa jo tiellä ja saadaan morjestella ohi ajaville autoille. Se on mielestäni aivan ihanaa, että ihmiset tsemppaavat meitä ja muutenkin tunnelma on positiivinen. Aurinko lämmittää ja muutenkin sää on ollut vallan loistava Oulusta lähdön jälkeen. Se ole muuta kuin töppöstä toisen eteen ja kilometrit rullaa. Alkumatkasta, kun mentiin vielä samassa kasassa, meidän kohdalle pysäytti auto, josta hyppäsi äijä ulos ja singahti meidän puolelle tietä. Hän oli nähnyt meidät somessa ja oli sanoinkuvaamattoman onnellinen meidän puolesta, että ollaan lähdetty tällaiselle matkalle. Hän halusi tulla vaan kertomaan sen meille. Lämmitti taas sydäntä. Hän myös sanoi, että asuu seuraavassa kylässä, Rantsilassa, ja jos me tarvitaan ihan mitä vaan, esimerkiksi yöpaikkaa, niin hän antaa oman puhelinnumeronsa meille.
Todettiin, että edellisenä päivänä testattu menetelmä, yhdessä liikkeelle, erikseen perille, toimii meille vallan mainiosti. Siinä saa myös vähän omaa aikaa eikä nelostietä juostessa kyllä muutenkaan oikein voi kuulumisia vaihdella, kun autoja ajaa ohi melko tasaiseen tahtiin.
20km juoksuosuuden jälkeen kello oli kahdeksan illalla ja päätin, että jäädään Rantsilan uimarannalle. Itseä kyllä houkutteli peseytyminen ja vaikka tien poskeen pysähtynyt herra olikin tarjonnut majoitusta ja suihkua, tiesin, että matkakumppanini on tulossa noin 10 kilometriä perässä ja saapuu mestoille pari tuntia jälkeeni ja sitten on jo myöhä. Suomalainen kirjoittamaton sääntö: ei extempore-vierailuja klo 10 jälkeen illalla tuntemattomille lapsiperheille. Tämä sääntö ei perustu yhtään mihinkään.
Suihku olisi ollut kyllä päivän päätteeksi todella ihana. Päivä oli todella lämmin, aurinko paistoi ja paarmat pyörivät koko juoksumatkan saaliinsa ympärillä. Rannalle päästyäni ajattelin mennä pulahtamaan uimaan, mutta kaikella kunnioituksella Rantsilan uintipaikkaa kohtaan, vesi ei ollut kovin houkuttelevaa näin siitepölykaudella. Pukukopeissa olisi ollut suihkut, mutta sieltä tuli ainoastaan vettä, jolla olisi voinut jäädyttää viereisen lammen läpikotaisin. Kaksi sekuntia ja aivot olisivat jäätyneet, mielummin hieroisin lunta itseeni.
Peyman saapui illalla mestoille ja juteltiin myös paikallisten kanssa, tottakai. Yksi herra kysyi, olisiko mahdollista ottaa hänen koiransa kanssa kuva. Aina jos saa edes jollain tekosyyllä ottaa koira syliin tai rapsutella jonkun koiraa, se on aina mahtavaa. Tämä Martta-koira oli kyllä niin hellyyttävä ja maailman pehmein koira, että olin täysin vakuuttunut siitä, että Martta olisi halunnut jatkaa meidän matkassa. Omistaja (ja ehkä Marttakin) olivat hieman eri mieltä.
Martta-koiran puristelun jälkeen me oltiinkin sitten ainoat rannalla, koska muut luonnollisesti lähtivät kotiin, me pystytettiin koti siihen. Kun matkakumppani kävi täyttämässä vesipullot suihkuhuoneen lavuaarissa, hän huomasi, että lavuaariin tulee lämmintä vettä. Eli suihkuun ei tullut lämmintä, mutta suihkutilan viereiseen pukeutumistilan lavuaariin tuli. Miten tämä hyödynnetään? Peyman lähti etsimään ratkaisua ojan pohjilta. Sieltä on löydyttävä jotain, jota voi käyttää putkena lavuaarista suihkuun ja sitä kautta pestä keho lämpimällä vedellä. Hän palasi katkenneen aurauskepin kanssa, jonka oli löytänyt ojasta.
Tehtiin muoviseen vesipulloon reikä, viritettiin pullo hanan alle ja teipattiin aurauskeppi pullonsuuhun kiinni. Näin me saatiin hanasta vesi pulloon, joka ohjasi veden aurauskepin kautta suihkun puolelle. Nerokasta, etten sanoisi! Lämpimän ”suihkun” jälkeen oli taas feeniks-linnun lailla noustu muta-tuhkasta uuteen elämään ja juhlan kunniaksi vaihdoin myös uudet alushousut jalkaan.
Matka: 28,1km
15.6.2025
Aamupalan jälkeen suunnattiin paikalliseen Alepaan, koska sitähän tämä jouksuosuus on: etenemistä huoltoasemalta ja kaupasta toiseen. Suomessa on myös se hyvä puoli kaupoissa, että kahviaddiktille löytyy kahviautomaatista ensiapua heti aamusta. Tämä kauppa oli erityisen koukuttava myös siitä syystä, että kaupan edessä oli ihana nurmialue, johon paistoi aurinko eikä tuullut. Siinähän vierähti mukavasti seuraavat kolme tuntia, kun vahingossa sattui ottamaan päiväunet pikku evästauon jälkeen.
Kolme tuntia riitti itselle, matkakumppanille ei. Lähdettiin Alepaspurguilun jälkeen eri aikaan liikkeelle ja sain jälleen valita tulevan leiripaikan. 20km jälkeen alkoi jalat painaa jo aikalailla ja päätin kokeilla leiripaikka-onnea sillan alta. Suomalaisella maaseudulla sillan alla ei ole ollut ruuhkaa. Sillat ovat siitäkin hyviä yöpymispaikkoja, sillä lämpiminä öinä ei tarvi laittaa teltan päälle sadesuojaa ja happi kulkee paremmin koko yön ajan, kun pienistä yösadekuuroista ei tarvi välittää. Silta myös hieman vaimentaa liikenteen ääniä (riippuu tietysti sillasta) ja voi kuunnella jokiveden soljumista. Parhaimmat unet olenkin saanut eri siltojen alla.
Sain tehtyä lihaskuntoharjoitteet, kuntoutusliikkeet, päivällisen ja syödä sen ennen kuin matkakumppani-pörröpää saapui sillan alle. Meillä oli jo suunnitelma saada itsemme liikkeelle nopeasti aamulla: sillan kupeessa oleva Hesburger tulisi olemaan aamukahvipaikoista oivallisin. Nyt pää tyynyyn ja sillanalus-unista nauttimaan.
Matka: 22km
16.6.2025
Suunnitelman mukaan: Hese-aamukahvit. Auringosta nauttien aamupäivähän siinä(kin) vierähti. Mihinkäs tässä kiire valmiissa maailmassa. Saatoin ehkä mahdollisesti syödä myös yhden pehmiksen. Yhdessä lähdettiin liikkeelle, kunnes tiet erkanivat noin puolessa välissä. Sovittiin, että tavataan Pulkkilan ABC:llä. Pulkkilassa muutama lapsi pyöräili vastaan ja totesi ihanalla murteella: “Komia viritys!”. ABC:llä vierähti pari tuntia odotellessa Peymania ja herran saapuessa syötiin vielä ennen kuin alettiin etsiä uutta yöpaikkaa eri siltojen alta, sillä seuraavalle yölle oli luvattu rankkaa sadetta. Koluttiin myös kartat ja appit etsiessämme mahdollisia kota/laavupaikkoja, muttei niitäkään näyttänyt näkyvän missään lähistöllä.
Sillat eivät läpäisseet vaativaa kriteeristöä. Liian punkkipusikkoista, liian epätasainen alusta, liikaa vettä nukkumistasolla. Yhden sillan vieressä huomattiin joku kodan tyylinen katos. Se näytti kuuluvan viereisen kartanon omistukseen. Peyman oli sitä mieltä, että käydään kysymässä, voidaanko laittaa teltta pystyyn heidän katokseen. Itse olin taas sitä mieltä, että ei todellakaan häiritä ihmisten kotirauhaa klo 21:30. Mentiin kuitenkin siitä ohi ja huomattiin, että pihalla on ihmisiä: käytiin kysymässä voidaanko pystyttää teltta heidän pihapiiriin. He ehdottivat, että rannassa on kota, johon kyllä voi mennä, vaikka se onkin kauhea sotkuinen. Teki mieli sanoa, että tämä kaksikko on ollut sellaisissa paikoissa yötä, josta tarttuu kosketuspinnoilta kaikki mahdolliset kulkutaudit, joten epäjärjestyksessä oleva kota ei luultavasti kuulu samaan kategoriaan.
Tämä varsin valloittava vanha pariskunta vaativat, että tulemme kuitenkin pyörähtämään ennen teltan pystyttämistä sisällä, sillä kyseessä oli vanha pappila ja häpeäkseni en muista kuka kirjailija siellä pappilassa oli myös syntynyt. Mutta sen muistan, että itse Kekkonen on myös vieraillut kyseisessä paikassa. Yöksi laskeuduimme rantakotaan ja helpottuneina siitä, että taas kerran tavaramme säilyvät kuivina peräkärryissä koko yön ilman, että joutuu virittelemään sadepressuja kaikkien tavaroiden päälle. Ja kota ei todellakaan ollut sotkuinen.
Matka: 13,3km
17.6.2025
Kerroimme illalla, että heräämme varmaan joskus 7-8 aikaan, mutta klo 09:30 heräsin siihen, että olin iskenyt herätyskellon hienosti pois päältä klo 07:30. 10 aikaan herra tuli jo katsomaan ollaanko me vielä hengissä ja kutsui aamupalalle. Siinä vaiheessa oltiin saatu jo melkein kaikki tavarat pakattua. Mentiin syömään aamupala, joka tuntui niin kotoisalta, kuin omaan mummolaan olisi mennyt. Vanha herra oli myös innokas historioitsija ja oli sitä mieltä, että meidän pitää tutustua Pulkkilan historiaan aamupalan jälkeen. Hän singahti kahvin jälkeen yllättävän nopeasti ulos ja käynnisti auton historiakierrosta varten. Ei muuta kuin auton kyytiin ja menoksi: Sandelsin muistomerkin vuodelta 1808, Pulkkilan kirkon, Sandelsin sotasairaalan kautta vanhan pariskunnan edelliseen asuinpaikkaan ja takaisin pappilan pihaan. Lopussa testattiin myös hereilläolo kysyen vielä mitä oli missäkin, josta Peyman jäi luokalle (hän ei kuunnellut mitään) ja itse läpäisin.
Historiakierroksen jälkeen oltiin melko paljon jäljessä aikataulusta, jos sellaista meidän matkoilla koskaan edes on olemassa. Lähdettiin kuitenkin matkaan ABC:n kautta, jossa saatiin julkaistua muutama video someen. Päivän venyessä todettiin, että nyt ei taida olla mahdollista edetä yli 10 kilometriä, mutta edetään sen verran, että päästään edes vähän eteenpäin. Päädyttiin tien viereen pienelle kääntöpaikalle.
Matka: 7,5km
18.6.2025
Päätin heti aamusta, että tänään mennään turistikohteelle: Suomen keskipisteelle. Se on vain kolmen kilometrin päässä aamun sijainnista ja sovittiin, että Peyman syö siellä aamupalan. Hän ei siis syö aamupalaa aamulla, koska osapäiväpaasto ja aamupalattomuus. Odottelin kuitenkin keskipisteellä ottaen selfieitä keskipiste-kivikasan kanssa, kunnes matkakumppanini suvaitsi jälleen saapua mestoille. Saapumiseen jälkeen perus kuvaukset ja tappelut energiansaannista ja sen ajoituksen merkityksestä liikunnalle.
Yhdessä suoritettavassa liikuntahaasteessa on tosiaankin lisähaasteena se, että osallistujina on useampi kuin yksi henkilö, joilla tässä haasteessa on täysin eri päivärytmi ja rytmitys myös urheilun osalta. Miten saadaan aikaiseksi yhteinen eteneminen, kun toinen kukkuu yli puolenyön ja herää vähän ennen puolta päivää, nukkuu päiväunet (tai kahdet) kesken urheilusuorituksen ja saapuu leiripaikalle klo 22-24 välillä, syö ensimmäisen kerran lounaan eikä saa syödä enää klo 18:00 jälkeen, koska paasto. Toinen herää klo 08 ja syö aamupalan, lähtee liikkeelle mahdollisimman nopeasti aamulla, että pääsee päivän tavoitteen yhtenä vetona syöden lounaan matkalla kevyenä ja illalla enemmän päivällisellä, joka pitää aineenvaihdunnan päällä ja antaa energiaa myös seuraavalle päivälle. Kumpikaan ei halua joustaa omasta rytmistä.
Tästä päivärytmistä ollaan keskusteltu, syömisestä ollaan keskusteltu ja tultu siihen tulokseen, että parempi edetä erikseen omassa rytmissä ja nähdä taas illalla. Tällöin molempien energiatasot pysyvät tasaisena eikä tarvi joka päivä tapella samoista asioista. En edes tiennyt kuinka paljon voi ärsyttää asia, että on saanut juuri juoksun kulkemaan ja olet päässyt juoksemaan ensimmäiset 5km, kunnes pitää pysähtyä sen takia, että jonkun toisen täytyy kokata lounas, jota et itse edes syö. Ja sen lounaan jälkeen ei voi juosta, koska on syönyt niin paljon, että ensimmäinen tunti täytyy taas kävellä. Ja sitten onkin taas päikkäreiden aika ja niiden päikkäreiden jälkeen onkin taas nälkä. Se on energiat naamaan heti aamulla, juoksuksi ja juoksun aikana muutama energiaboosti, mikä ei täytä mahaa hölskyväksi ja leiripaikka onkin saavutettu ennen klo 18:00 ja keho saa levätä monta tuntia ennen seuraavan päivän juoksua.
Tänäänkin lähdettiin siis eri matkaa eteenpäin, koska joku ei pystynyt juoksemaan heti lounaan jälkeen. Tavoite oli Kärsämäki, jonne saavuin klo 18:00 tienoilla. Päivä oli lämmin, aurinko paistoi ja myötätuuli helli juoksijaa. Tie oli tasainen ja juoksu kulki melko hyvin. Pidin vielä yhden tauon puolessa välissä ja söin banaanin ja vähän pähkinöitä. Tiesin, että perillä odottaa taas kauppa, joten jotain tuorettakin saa taas kyytiin. Perillä löysin hyvän puskan, johon pystytin teltan ja sain syötyä päivällisen. Kehnohuolto, venyttelyt ja sitten nukkumaan. Partneri saapui 6h jälkeeni eli joskus puolenyön aikaan. Tänään oli otettu kahdet päikkärit matkan varrella.
Matka: 27,4km
19.6.2025
Edellisen päivän jälkeen sovittiin, että nyt on lepopäivän paikka. Kärsämäen Juustoportti toimi hyvänä hengailumestana ja saatiin tehtyä taas hieman somehommia eteenpäin. Samalla päästiin käymään Svalan tehtaanmyymälässä, joka on ihan tien vieressä Kärsämäen keskustassa. Oli todella kiva nähdä, missä meidänkin merinovaatteet ja verkkoasut tehdään!
Lepopäivä toimii usein myös tankkauspäivänä ja tänään voimme pyytää anteeksi Juustoportilta, sillä heidän buffetista varmaan puolet joutuvat yksinomaan meidän kahden vatsoihin. Ja sinnehän mahtuu. Peyman veti oikein kunnon buffaöverit ja valitti vielä seuraavanakin päivänä, kuinka täyteen tuli. Kumma juttu, että 4 kukkurallista lautasellista kotiruokaa täyttää yhden juoksijan vatsan pitkäksi aikaa. Lisäksi käytiin ostamassa oikein skumppapullo huomista juhannusaattoa varten Alkosta. Partnerini kysyikin suoraan liikkeeseen astuamme myyjältä olisiko jotain hyvää viiniä, jolla kumppanini saisi vedettyä tehokkaat lärvit. Kiitos tästä. Ihan tiedoksi lukijoille, että niitäkin oli tarjolla, vaikka päädyttiinkin piccolo-pulloon.
Käytettiin hyväksi lepopäivä myös siinä mielessä, että halusin liikuttaa autoni Oulusta lähemmäs nykyistä sijaintia sitä varten, että juhannuksen jälkeen suuntaan taas töihin. Se on peukku pystyyn ja tien viereen odottamaan. Liftaamisen onnistumisprosentti laskee mitä etelämmäs edetään. Autoja kulkee enemmän, mutta ne kuskit, jotka ottavat kyytiin, ovat harvassa. Halusin ottaa Peymanin mukaan tälle autonhakureissulle, sillä tavaramme olivat hyvässä säilössä Kärsämäen pusikossa enkä joudu ajamaan tylsyyksissäni yksin Oulusta Kärsämäelle. Hänestä ei kuitenkaan ollut mitään hyötyä liftauksessa, päinvastoin, sillä hän istui epämotivoituneena kävelytien penkillä ja selasti puhelinta. Nyt meitä kuitenkin onnisti, sillä Ouluun matkalla oleva Vesa otti meidät kyytiin. Kiitos Vesalle tätäkin kautta, jos luet tätä blogia. Oli todella mukavat keskustelut ja kirjasuositus on seuraavana kuuntelulistallani. Auto saatiin haettua Oulusta vailla mitään ongelmia ja sain jätettyä sen Kärsämäelle. Sinne on huomattavasti helpompi liftata etelämpänä sitten, kun sen aika tulee. Teltta ja tavaratkin olivat tallella jo kodiksi muodostuneessa pusikossa.
Matka: 0km
20.6.2025
Juhannusaaton aamupala syötiin omista tarvikkeista, mutta se(kin) aamu taas venähti. Juustoportin lounasbuffet lauloi meille seireenin lailla ja sinnehän me suunnattiin. Kyllähän se pitää taas syödä hyvin ennen lähtöä, olihan juhannusaatto. En voi kieltää, etteikö sisävessa myös hieman houkuttelisi.
Haluttiin viettää (tai minä halusin viettää) jossain kivassa paikassa, johon paistaisi ilta-aurinko. Edellä juoksevana voin myös melko vahvasti vaikuttaa asiaan. Juhannuksen viimeisen juoksubiisin, “Why am I doing this?”, soidessa kuulokkeista, löytyikin hyvä paikka tien vierestä, johon paistoi aurinko ja vieressä oli kiva pieni silta. Leirin pystytyksen ja perusrutiinien jälkeen ehdin katsomaan elokuvan ja sitten kuulin auton tulevan viereiselle levähdyspaikalle ja huudon: “Täällähän se on!” Katsoin, mitä oli tultu etsimään, mutta rouva tulikin minun suuntaani. Hän oli yksi seuraajistamme, joka halusi tulla antamaan meille itse tehtyä raparperipiirakkaa, raparperikiisseliä ja kananmunia omasta kanalasta. Voi juma mikä juhannus! Me juteltiin pitkä tovi ja Peymankin saapui sillä aikaa paikalle. Tämä piristys tuli tarpeeseen ja oli todella ihanaa jutella niin positiivisen ja elämäniloa hehkuvan ihmisen kanssa. Kiitos Taru.
Loppu juhannusaatto kuluikin raparperipiirakkaa ja skumppaa nauttiessa. Huomenna otetaan taas vähän rennommin, jos se on edes mahdollista.
Matka: 21,8km
21.6.2025
Täksi päiväksi luvattiin sadetta. Perus juhannuspäivä siis. Lähdettiin samaa matkaa liikkeelle ja rutiininomaisesti ensimmäiset kilometrit kävellen, siirtyessä juoksuun, tiet erkanevat. Nyt oli taas ihan ok juosta, mutta keho tuntui väsyneeltä. Jalkoja painoi jonkin verran enemmän, mutta eteenpäin mennään. Seuraava etappi oli ABC, jossa voidaan pidellä taas vähän sadetta ennen kuin taivas taas kirkastuu.
Noin 10 kilometrin kohdalla huomasin, että vastaan tuleva auto pysähtyy levennykselle ja ulos astuu nelihenkinen perhe odottamaan. Olivat kuitenkin vielä niin kaukana etten nähnyt kunnolla henkilöitä. Lähemmän mentäessä näin, että siellähän seisoi ystäväni perheineen ja kuinka sanoinkuvaamattoman ihanaa onkaan nähdä omia ystäviä matkan varrella! Haasteissa ja reissaamisessa on kääntöpuolena aina se, että omia ystäviä tulee nähtyä fyysisesti paljon harvemmin, vaikka yhteydenpito onkin nykyään helpompaa. Saatiin myös lisäenergiaa suklaan ja karkkien muodossa, ne hävisivät energianmuodostusprosessiin saman illan aikana. Tällä sosiaalisella kohtaamisella jaksoi taas seuraavat kilometrit helpolla.
Illaksi meinattiin mennä paikalliselle uimarannalle, koska ne ovat usein Suomessa hyvin siistejä ja mukavia. Tämä meidän valitsema sattui olemaan leirintäalueen kupeessa ja hetken keskustelun leirintäalueen omistajan kanssa, päädyttiin heidän alueelle pieneen mökkiin nukkumaan ja päästiin lämpimään suihkuun. Voi sitä fiilistä taas suihkun jälkeen. Feeniks-lintu lentää taas.
Matka: 19,2km
22.6.2025
Nyt laiskotti. Jostain syystä mökissä nukutti huonommin kuin teltassa, vaikka kaikilla kriteereillä mökki oli huomattavasti mukavampi kuin teltta. Normaali ihminen nukkuisi ihan varmasti paremmin mökissä puhtaissa lakanoissa, mutta meikämandoliinin keho ilmeisesti kaipasi haisevaan telttaan. Laiskotti tosissaan, kun lähdettiin liikkeelle ja suoraan sanottuna keho oli todella väsynyt. Mentiin pari kilometriä ja parkeerattiin pusikkoon. Nyt me molemmat tarvittiin päiväunet. Peymanin ystävä oli matkalla pohjoiseen autolla ja tuli nauttimaan meidän päikkäreiden jälkeen pusikko-päiväkahvit kanssamme pariksi tunniksi. Tämän jälkeen revittiin itsemme pusikosta liikkeelle ja päätettiin, että yli viisi kilometriä jos edetään, niin ollaan seuraavan veden äärellä ja voidaan leiriytyä.
Me löydettiinkin hyvä ja rauhallinen paikka jostain järven rannalta, joka näytti punkkien invaasioheinikolta, mutta ei luojan kiitos ollutkaan sitä. Ainakin tähän mennessä ollaan säästytty punkkien hyökkäykseltä.
Matka: 8,6km
23.6.2025
Töihinlähtöpäivä. Ensimmäisenä taas tien poskeen liftaamaan takaisin Kärsämäelle. Sieltä auto alle, tavarat kyytiin tästä leiripaikasta ja nokka kohti etelän satamaa. Tunti siinä vierähti, että ohi menevä auto otti kyytiin. Kiitos jälleen avusta sinulle suomalaiselle kuskille, joka olit lomamatkalla Haaparantaan. Nyt taas laineille rauhoittumaan.
Tilaa postikortti matkan varrelta
Me lähetetään haasteen juoksuosuuden postikortit Helsingistä, joten vielä ehdit tilata omasi 15€:lla! Jos haluat tilata postikortin meidän matkan varrelta, niin klikkaa kuvasta ja pääset tukemaan meidän toimintaa, sekä olemaan osana meidän ikimuistoista matkaa.
Elinikäinen titaaninen muki tai pullo 5athlon logolla
Klikkaa kuvaa ja pääset NomadsTrailsin kauppaan, jossa pääset tutustumaan meidän ensimmäisiin 5athlon-logolla varustettuihin tuotteisiin.
