Myrskyä, myrskyä

3-8.2.2025

Tuuli: etelä, 20-30m/s

Ja niin vaan jäätiin jumiin Honningsvågiin melkein viikoksi. Ensimmäiset päivät tehtiin varustehuoltoa ja -kuivatusta. Samalla selvitettiin kyytiä tunneleiden läpi. Siitä seuraavat päivät pidettiin myrskyä sisätiloissa, koska myrskytuuli vain jatkui ja jatkui. Alun perin myrskytuuli (yli 30m/s) piti kestää 5-6.2 välisen yön ja rauhoittua sen jälkeen, mutta ennuste lupasi 7.2 päivämäärälle vielä hirveämpää tuulta (ja rankkasadetta). Päätettiin jäädä odottamaan 8.2 (lauantaiaamuun), jolloin sade kyllä jatkuu, mutta tuuli vähenee ”vain” 10m/s keskituuleen.

Varustehuolto tuli kyllä tarpeeseen, koska itsehän vaikutan olevan luonnonlahjakkuus rikkomaan varusteita. Peyman rikkoo yleensä sisätiloissa tavaroita, esimerkiksi kerran vahingossa repinyt lavuaarin irti seinästä ja olen saanut ostaa jo kaksi kertaa uuden french pressin autoon, kun herra on tiputtanut edelliset lattialle. Mutta varusteiden osalta itse olen ensimmäisen viikon aikana saanut reiän kuorihousujen punttiin, untuvatakin kyynärpäähän (molemmat tekotavat mysteerejä), reiän uloimpaan makuupussiin, koska kellon ranneke oli yön aikana auennut ja solki oli mennyt makuupussin kankaasta läpi, sekä ahkion sleeper-pussin vetoketjun olen jollain kummalla tavalla saanut niin jumiin, että vetoketju ei suostunut kirveelläkään (kirjaimellisesti monitoimityökalulla) aukeamaan, vaan sauma piti ratkoa vierestä auki, jotta sain tavarat pois taskusta. Valmistajan mukaan kyseistä ongelmaa ei ole koskaan aikaisemmin tapahtunut. Meillä on kuitenkin erinomaiset huoltotarvikkeet mukana, joten takin ja housut sain paikattua ihan vedenkestävällä teippipaikalla ja taskun sauman ompelin mukana olevilla ompelutarvikkeilla kiinni tyhjennettyäni ensin taskun. Makuupussin reikää en enää edes puolen tunnin etsinnän jälkeen löytänyt, joten oletan sen olevan niin pieni, ettei siihen paikkaa toistaiseksi edes tarvita. Kunnes seuraavan kerran mennessäni nukkumaan löydän sen saman tien naamani edestä.

Nyt kyllä kaipaa kaminatelttaa, jossa yleensä ollaan kylmillä keleillä ja syysretkillä. Kamina mahdollistaa varusteiden kuivaamisen päivittäin. Yleisesti molemmat ollaan lahjattaita tavaroiden käräyttäjiä telttakaminan kanssa, jossa aikaisemmilla reissuilla Peyman on polttanut minun takin helman ja minä olen osunut Peymanin untuvamakuupussin kanssa kuumaan kaminaan ja reikähän siitäkin tuli. Eli vuorotellen poltellaan toistemme varusteita kaminan kyljessä. Nyt ei tarvitse telttakaminasta huolehtia, kun pohjois-Norjassa sitä ei pahemmin voi hödyntää. Ja saattaa olla, että tunneliteltta on myös hieman parempi vaihtoehto 10m/s keskituuliin vuoristossa toisin kuin tiipii.

Viharakkaus-keittiölaatikko sai myös faceliftin huoltopäivinä. Meidän ostama kuumuuden kestävä saumaeriste ei nähtävästi tykkää pakkasesta, jäästä ja pienkonebensiinistä samanaikaisesti. Joka päivä saumasta mureni lohkareita ja meille tuli huoli, että jossain vaiheessa saumat pettävät niin, että bensaa voi vuotaa myös laatikon ulkopuolelle. Keittimen kiinnityskohdissa on kyllä tiivisterenkaat, mutta laatikon kulmissa on riskipaikat. Me käytiin kysymässä paikallisesta autokorjaamosta, olisiko heillä mahdollisesti ydinpommin kestävää sauma-ainetta ja he lupasivat laittaa pajalla ainetta, jolla tuulilasit kiinnitetään kiinni autoon. Se on kuitenkin niin kallista ainetta, että pyysivät laatikon sinne ja he voivat laittaa saumat pajalla. Mehän sitten tuuletettiin maailman ruminta keittiölaatikkoa myös Norjan kylillä ja odoteltiin sen aikaa, kun saumat oli laitettu. Hienohan siitä tulikin, Norjalaisin hinnoin. Ensin ajateltiin, että ehkä voidaan saada saumat jopa erittäin alhaiseen hintaan ja säästetään siinä, ettei tarvitse itse ostaa mitään sauma-ainetta. Loppusumma kolmelle pohjasaumalle ja keittimen kiinnityskohdalle: 80€. Se on siis 20€ enemmän, mitä itse maksoin koko keitinlaatikon rakentamisesta ja tarvikkeista yhteensä.